Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Siihen suostui kreivi, ja tuota pikaa hän, ratsasti herrojensa kanssa tuon tärkeän joen luo. Täällä yhä virtasi vesi ja todisti Sprengtportin sanojen totuutta, mutta kun tämä pyysi käskyä korjata tokeet, tiuskasi hänelle kreivi: Ette te, Sprengtport, ole se, jolla täällä on käskyn valta, vaan minä.
Ikäänkuin vastaukseksi kuului muutamia kirveeniskuja akkunaan, joista pienet lasiruudut sälähtivät sirpaleiksi. Samassa temmattiin ovi auki, ja väki tunki meluten sisään. Talonpojat luulivat tapaavansa Buddenbrockin, mutta näkivät hämärässä vaan Sprengtportin, joka vastapäätä ovea nousi vuoteelta.
Sanon heille silloin kuolinhetkelläni, kuka olen. Mutta jos tahtovat sotaoikeuden edessä tietää asiani, niin saavat tuta, että sittenkin on ollut yksi mies, joka tavoitteli kotimaansa vapautta. Vireä tuli syttyi Sprengtportin silmiin, ja hän ojensi äkkiä kätensä: Me kaksi olisimme voineet hyvin ymmärtää toisiamme.
Majuri joskus sanoi: »Martti on hyvä työmies, mutta hän sopii paremmin kirjoituspöydän ääreen kuin ruotuun. Hän on kirja- ja numeromies.» Sen johdosta ja ehkäpä Sprengtportin tähden oli paroni Wrangel toimittanut Martille paikan Lappeenrannan maaherranvirastossa. Virkaan tuli nyt astua, ja siten voisi Martti saada oman leivän ja kohtuullisen palkan. Mutta siihenkö hän päämääränsä supistaisi?
Kavaltaja! huusi majuri ravistaen miestä. Kavaltaja! Tämä odottamaton vastaanotto sai Buddenbrockin ensi hetkessä hämille, mutta täysissä voimissa olevan oli helppo irtaantua, ja hän työnsi Sprengtportin pari askelta luotaan. Tämä horjui ja oli vähällä pyörtyä, mutta kooten viimeiset voimansa pysyi hän pystyssä ja lähti pontevin askelin ovea kohden, lähteäksensä huoneesta.
Sprengtportin käsityöt menivät kaupaksi Turussa ja Tukholmassa, ja siten saattoi hän uskollisen vaimonsa avulla hankkia elatusta ei ainoastaan itselleen ja lapsilleen, vaan vieläpä Löfvingin poika-raukalle, pienelle Martille.
Ovessa hän kääntyi ja sanoi: Olin vähällä unohtaa majuri Sprengtportin tervehdyksen teille. Hän makaa sairaana Porvoossa. Häneltä sain tietää että olitte täällä vankina, ja minä lupasin tuoda teidät hänen luoksensa. Välskäri Göhle sanoi minulle, ettei hän enään kestä kauan. Löfvingin silmiin nousi kyyneleitä.
Vakavasti oli hän varoittanut Hattuja panemasta Buddenbrockia ylipäälliköksi. Ja siitä majurin ajatukset siirtyivät sitten luonnollisesti nykyiseen kurjuuteen, armeijaan, Wrangeliin ja Lappeenrantaan. Epävarmuus ja ikävä oli vieläkin masentanut Sprengtportin voimia, ja hän päätti hetkeksi taas heittäytyä vuoteelle, mutta samassa avautui ovi ja Löfving astui sisään.
Minä se olen. Teidän tyttärellenne olin enemmän kuin ystävä. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Keisarillisesta armosta Sprengtportin huulet liikkuivat vastausta varten, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ja haihtuivat käsittämättöminä.
Valkonen Arkangelogorodin univormu sopi hyvin hänen kauniille kasvoilleen ja lisäsi suurten, sinisten silmien loistoa. Sinä hetkenä näytti hän kolmenkymmenvuotiaalta. Teeskentelemättömällä sydämmellisyydellä tarjosi hän kättä sanoen: Ette tunne minua, neiti Sprengtport, mutta minä tunnen teidät. Tiedän että olette Vilho Sprengtportin, ikimuistettavan kumppanini tytär.
Päivän Sana
Muut Etsivät