Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Hän oli tähän aikaan vielä ollut raihnas ja palveluksesta vapaa, eikä sentähden tietänyt paljon neuvotteluista, mutta se ajatus, että viholliset nyt nauravat Ruotsin armeijaa, se häneen syvästi koski. Löfving käsitti Sprengtportin vaitiolon väärin, ja lisäsi sentähden katkeroittuneena: Jollei Buddenbrock olisi se, joka hän on, seisoisimme me nyt voittajina Viipurissa, jopa Pietarissa.
Lienee kuitenkin Wrangelissa siksi miestä, että hän hallitsee eikä antaudu hallittavaksi. Juhani oli toista mieltä. Hän oli seisonut Wrangelin teltan edustalla odottamassa kirjettä eversti Lagerhjelmiltä, ja kuuli silloin katkelmia kenraalin ja Sprengtportin keskustelusta.
Sprengtportin voimat olivat nähtävästi lopussa, hän olisi tarvinnut lepoa. Mutta Buddenbrockilla oli liian paljon sydämmellään voidaksensa kantaa sitä yksin, ja sentähden alkoi hän uudestaan: Sinä kohtelet minua aivan kuin valehtelijaa, petturia. Toinen pysyi äänettömänä. Sellaistako, Sprengtport, ystävyytesi onkin?
Sammunut oli loisto Lewenhauptin silmissä, eikä äskeisestä innostuksesta näkynyt mitään. Aseistaan luopuneen sotamiehen kaltaisena kääntyi hän ympäristönsä puoleen ja sanoi alakuloisena: Ei tässä muu auta kuin odottaminen. Vastenmielisyyden piirre synkisti Sprengtportin kasvot, kun hän vakavasti vastasi: Teidän ylhäisyytenne, nyt täytyy meidän käydä asiaan käsiksi ja toimia.
Liikutettuna piti Löfving sitä lujasti omassaan, ja suuret kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Sprengtportin kamalasti muuttunut ulkomuoto näytti kapteenista valloitetun Suomen esikuvalta. Hän ei aavistanut että hän teki majuriin samanlaisen vaikutuksen. Eihän tuo riutunut, sammuvakatseinen mies toki ollut Löfving. Semmoisena hän ei ollut koskaan ollut.
Mutta Marialta oli kaikki hukassa. Pian haihtuu Maria Sprengtportin muisto, ikäänkuin häntä ei olisi ollutkaan. Ei häntä kukaan muu kaipaa kuin isä, jolle hän niin suuren-suuren surun tuotti, ja ehkäpä äitipuolikin, joka joskus kertonee hänen kohtaloansa pienelle Yrjö Maunulle. Jaakko itkee hänen kuolemaansa, mutta niin nuorella ijällä sellaiset ajatukset pian haihtuvat.
Buddenbrock haihtui mielestä, Sprengtportin sankarihaamu seisoi edessä, ja kunnioituksella ja ihailulla kokoontuivat katsojat hänen ympärilleen.
Tänne tultuani jättäydyin majuri Sprengtportin käsiin. Kääntyen hänen puoleensa jatkoi Attila: Kun teidän tyttärenne minun suojassani jätti Viipurin, oli hänen sydämmensä minun. Majurissa ilmeni rakkautta, vastenmielisyyttä ja surua, kun hän ääneti ja kalpeana suuntasi katseensa hänen edessään seisovaan.
Hatut toivovat, näet, lievempiä rauhanehtoja, jos antavat Ruotsin kruunun venäläisen keisarihuoneen sukulaiselle. Tämä kertomus nosti lämpimän punan Sprengtportin poskille, ja tähän aikaan jo harvinaisella tuimuudella iski hän nyrkillään pöytään.
Synnyttäkää poikia ja opettakaa heitä tuottamaan kunniaa Sprengtportin nimelle, niin teette isänne puolesta enemmän kuin jos kaadutte miekka kädessä. Mutta Maria ei tahtonut peräytyä. Hänestä oli vastenmielistä kun häntä ei ymmärretty, ja puhkeamaisillaan oli se uhma, joka piili hänen sydämmensä pohjassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät