Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Nuoremmat upseerit rupesivat kyselemään, lieneekö mitään perää kaikenmoisissa arveluttavissa huhuissa, joita kuului tästä yleisesti tunnetusta sovinnosta, mutta vanhemmat nähtävästi eivät tahtoneet koskea siihen juttuun, ja luoden katseen majurinrouvaan päin sanoi Willebrand äkkiä: Tuolla seisoo Sprengtportin vaimo, hänen pitäisi saada tästä tieto.
Mutta miksi ette tahdo sanoa minua Mariaksi, vaikka olen sitä niin hartaasti pyytänyt. Leena hieman pudisti päätänsä. Ei, se ei sovi minulle. Löfvingin isä oli pelkkä korpraali, ja minun oli köyhä vänrikki. Kuinka sopisi meidän sinutella majuri Sprengtportin tytärtä. Tyytymättömyyden piirre näkyi Mariassa. Kuinka olemme siis Martti ja minä voineet olla kuin sisarukset?
Sprengtportin sanat jylisivät varmoina ja kovina, kun hän esitti mielipiteenään, että Lewenhaupt kernaasti pitäköön miehensä. Lisäväkeä täällä ei laisinkaan kaivattu, sillä vieläkin oli nevojen poikki mahdotonta päästä. Mäntylahden solaa ei voida valloittaa, eikä täällä oleva miehistö luovu siitä niinkauan kuin heissä sydän sykkii.
Nämät sanat palauttivat elämänilon rouva Sprengtportin sydämmeen, ja tarmoa osoittavalla äänellä lausui hän: Toivokaamme että sanat suustanne joutuvat Jumalan korvaan. Niin, toivokaamme, toisti Löfving nousten ja lisäsi: Tätä toivoen sanon jäähyväiseni. Mutta eipä vaan; nyt te Löfving vielä vähemmin saatte lähteä.
Mutta Sprengtportin ajatukset selvenivät, hän tahtoi tietää kaikki, ja rouvan täytyi nyt ilmaista että ensin luultiin Marian päässeen pakoon, mutta nyt kerrottiin hänen joutuneen vangiksi.
Martti näytti onnelliselta ja hymyilevältä. Nyt kuulette, olenko minä häntä kehoittanut. Pää kohotettuna lisäsi Maria: Wilho Sprengtportin tytär tietää itse mitä hänen on tehtävä. Tule Martti! Ystävällisesti nyykäten lähti Maria, ja Martti seurasi häntä.
Hän oli astunut pitkin rintamaa ahkerasti puhuen majuri Sprengtportin kanssa tahi vaihdellen sanan jonkun upseerin kanssa matkalla. Kenraalin jälissä kulki hänen hevoshoitajansa hyvin tunnetun valkosen ratsun kanssa, ja nyt seisoivat kaikki kolme Löfvingin komppaniian edessä.
Emäntä oli jo saanut vaatimattomat laitokset pöytään ja ruvettiin ruoalle. Löfving katseli häntä nyt tarkemmin ja huomasi että eukkokin häntä katseli. Tuossa naisessa oli jotakin tuttua. Lieneekö hän ennen nähnyt häntä? Ettekö kapteeni enään tunne minua? kysyi nainen vihdoin. Minä olen majurinrouvan Ulla. Rouva Sprengtportin Ulla? toisti Löfving itsekseen. Mutta samassa hänelle selveni kaikki.
Olenko pettänyt kuningasta ja valtakuntaa? Menkää tappotantereelle ja katsokaa, miten siellä ruotsalaiset makaavat ja kuinka upseerit taistelivat, ja puhukaa sitten siitä mitä herrat ovat tehneet. Tuo odottamaton verinen näky ja Sprengtportin uhkaava esiintyminen vaikutti kuin jäähdyttävä vesi.
Wrangel loi silmänsä Sprengtportin viittaamaan suuntaan ja huomattuansa siellä suomalaisia sanoi synkästi: Toivokaamme, etteivät he ymmärtäneet mitä puhuttiin: Antaisinpa mitä tahansa, jos nuo äskeiset puheet olisivat jääneet puhumatta. Majuri katseli tarkasti pois rientäviä ja lisäsi samassa: Ainakin tuo nuori kornetti ymmärsi kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät