Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta isänsä tytär taitaa olla muutenkin..." "Lienenkö ollut niinkään rohkea!" arveli Iisakki. He joutuivat rantaan, jossa lajiteltiin irrallisia tukkeja ja korjattiin kosken repimiä. Silloin saapui rantaan vene, jonka väki oli ollut Ruotsin rannalla naaraamassa. Joku lauttamiehistä oli soutamassa, ja Koskenalustan Petteri, Antin isä, istui perässä.
Pojat, virittäkää nyt verkot ja päästäkää kalat! sanoi rovasti pikkupojille, jotka olivat olleet häntä soutamassa. Tässä on nouseva sukupolvi! Lyökää kättä sedille, munsjöörit! Antakaapa tänne se lohenpoika! Eivät ole vielä tulleet Robert ja Lauri? kysyi Antero, ääni epävarmasti vavahtaen. Odotamme heitä joka hetki! vastasi ruustinna heidän alkaessaan nousta pihaan.
Milloin oli Marja kokassa soutamassa, milloin Shemeikka, mutta aina silmä silmässä, katse katseessa, hymy hymyä houkuttelemassa, hellä sana aina päättämässä iloiset puheet: »Oletko minun?» »Elä kysy!» »Onko hyvä?» »Kysyt, vaikka tiedät.» Ja kun ei puhuttu, vaan äänettöminä soudettiin, ei Marja päästänyt ajatuksiaan edemmä laineen viriä, jonka venhe teki veteen: missä se jälleen haihtui, siinä haihtui entinen elämä, missä se kokassa kohahteli, siinä kohahteli uusi, eikä hän tahtonut koettaakaan sitä edempää kuunnella. »Oletko minun, Marja?» »Elä kysy.» »Sanohan kuitenkin.» »Tiedäthän sen, Shemeikka.» Ja samaa unta oli yhä maihin nousut, kulku soiden poikki ja kävely pitkin hiekkaisia harjuja honkien alla uusiin vesiin, missä oli lahdelmissa aina uusia venheitä kuin matkanhaltijain heille varta vasten kätkemiä.
Ei sillä ole muita perillisiä... Onhan tuo vielä vähän varhaista sanoa, mutta sinne päin ovat sukset soutamassa, että josko jonkun kuukauden perästä lienen tuon talon omistaja. Se ei sentään entiselle Tervolan Villelle ole aivan lyhyt askel. Eikö tämän isällä sitten ole ketään sukulaisia.
Perässä olija oli sotaherraksi puettu, soutamassa oli kartanon isäntärenki ja kokassa seisoi kolme isoa koiraa, ahneesti maihin vainuten. Koirat hyppäsivät ensiksi maihin, niin että vesi jaloissa roiskui. Sitten soutaja ja herrat. Niillä oli kaikilla pyssyt ja ne olivat nähtävästi tulleet metsästämään.
s. 9/4 1862. Lapsuuteni muistoja , Oulua soutamassa , Vaaralla , Elsa , Lapsia , Tukkijoella , Kauppaneuvoksen härkä , Pieni elämäntarina . Jokaisessa ajassa on toisia, jotka seisovat sen eturintamassa, toisia, jotka taempaa seuraavat ajan aatteiden temmellystä, pysytellen niiden ulko- taikka yläpuolella.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Entä jos minä menisin noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki käynnin! Kun ennen isoni läksi noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nenässä, terin miekat teljopuilla.
Toinen kuvaus Oulua soutamassa jatkaa näitä erinomaisia ominaisuuksia, vieläpä laajenee väririkkaaksi, kansanomaiseksi epopeiaksi siitä vuosisatojen kehittämästä itäpohjanmaalaisesta sivistyspiiristä, jonka tervanpoltto tervahautoineen ja tervaveneineen, koskenlaskuineen ja käynteineen maakunnan ainoassa satamakaupungissa oli, ja on osaksi vieläkin, Kainuun erämaihin muodostanut.
Yksi vene kulki aina lähimpänä kunnia-aluksen takana. Tammiston Torkil, harmaapäinen jättiläinen, oli siinä perimiehenä; soutamassa oli hänen kahdeksan poikaansa, hekin kaikki kookkaammat tavallisia miehiä.
Kalastaja oli soutamassa ja Anna piti perää. Tuolla ui jo valkoinen laiva sinne päin ja Annan sydän alkoi tykyttää kovasti. Hän tunsi astuvansa takaisin menneisyyteen, tuohon kuolleeseen menneisyyteen, jota hän ei enää tahtonut ajatellakaan. Eikö tätiä vielä näkynyt? Tuossa hän seisoi nojautuen laivan reilinkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät