United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppa ja teollisuus virkistyvät uudestaan. Mutta pari toistansa seuraavaa katovuotta, onneton sota, niin meidän vasta kehittymässä oleva taloudellinen elämämme, jolta vielä puuttuu voimakas ravitseva pohjansa, luhistuu kokoon." Valtakunnanneuvoston jäsen N. v. Cramer 1913.
Aseet ja ampumavarat olivat tietysti myöskin vähissä. Mutta Pohja oli vapaan työnsä kautta rikas, Etelä orja-järjestelmänsä tähden itse teossa verraten köyhä. Ja intoa, uhraavaisuutta oli yltäkyllin olemassa Pohjassa, jos Etelässäkin. Unionin hallitus osoitti nyt, kun sota oli käynyt välttämättömäksi, mitä suurinta pontevuutta ja tointa.
Syttyipä sitte sota. Kun Jussila kuuli, että Erkki oli ruvennut sotamieheksi, oli hänen riemunsa rajaton. "Nythän, hiiden nimessä", sanoi hän, "tehnee venäläinen luoti sen, mikä minulle ei ole onnistunut". Mutta hän iloitsi liian aikasin, ja hän hämmästyi niinkuin pommi olisi pudonnut hänen eteensä kuullessaan että Erkki oli tullut kotio ja että hän seuraavana sunnuntaina pitäisi häänsä.
Kolmannella toverilla Aleksei Dmitrievitshilla sitä vastoin oli aivan varmat toiveet päästä sota-akatemiasta ja hänestä oli ilman vähintäkään epäilystä kerran tuleva mitä loistavin sotapäällikkö, jos vaan joku sota onnistui hänen aikanaan syttymään. Hanneksen suuri ystävyys tämän toverin kanssa perustui siihen, että heillä oli sama lempi-ala sotatieteissä, nimittäin linnoitus- ja aseoppi.
Minä olen mitätön ihminen; teidän walistunut tahtonne se yksin woi minua johonkin käyttää." "Ei niin, hywä Iiwana! Se on wäärin niin halwentaa itseänsä. Te olette sowelias jokaiseen toimeen, ja minä arwelen sen teille näyttää, ja jos tulewa wäwynne kerran tahtoo jättää sota=aseet ja kääntyä rauhallisiin toimiin, olen warma, ett'ei teillä ole syytä hänestäkään häwetä.
Helppo sun ei väkikilpaan lie mun kanssani käydä, jousi jos onkin sulla ja Zeus sinut vaimoja vastaan loi jalopeuraks, surmata soi, kenen vain sinä mielit. Onnekkaampi sun ois salon hirviä, hukkia vuorten vainoten pyydystää kuin vastustaa väkevämpääs. Vaan sota jos halus on, tule, saat tuta kuink' ylivoipa voimani on, kun kanssani noin muka vertana veikkaat."
Kun me iltasilla tulimme kotiin, otin mieheni kuulusteltavaksi. Mitä sinä sanoit isälle? Että näyttää siltä kuin tänä vuonna alkaisi uusi sota? Minä en tahdo enää päästää sinua sotaan, minä en *tahdo*. Mitä auttaa vastustuksesi, ystäväni? Sinä olisit varmaankin ensimäinen ottamaan sanasi takaisin, jos sota syttyisi.
Silmänräpäyksessä painui kuoleman leima hänen kasvoilleen. Veri räiskyi tummina säteinä puutarhan kukkasille. Jalat potkivat vielä maata sitten hän kuoli. Seuraavana aamuna kääri uskollinen Acte hänet kallisarvoisiin kankaisiin ja poltti hänet hyvänhajuisista puista tehdyllä roviolla. Ja niin meni Nero menojaan kuten menee tuulispää, myrsky, tulipalo, sota tai rutto.
Tienhaarass' seisten Suomi arpaa heitti, Kääns' itä silmät, länsi sydämen. Vaan vastaisuuden epätieto peitti, Kuin ruudinsauhu sotatanteren. Vaikk' oli ammoin käyty sota Suomen, Ei vielä valjenneena uusi huomen. Ken Suomenkansan voittaa omaksensa? Tai hukkumaanko meidät tuomittiin? Niin tutkailtiin. Vaan silloin paistehensa Loi järjen soihtu Suomen toivelmiin.
Hänen akkunansa särjettiin, ja pelättiin että roistoväki ryntää taloon. Vrangel piti asemaa arveluttavana. Niin pitkälle hän ei luullut hulluuden menevän. Tukholma, jatkoi Sprengtport, on nyt ihan hurjana ilosta, kun sota on julistettu. Riemulla ei ole mitään rajaa. Majurinrouva oli astunut tupaan, kuullut miehensä viime sanat ja kysyi synkällä vakavuudella: Eikö edes naiset ymmärrä itkeä?