United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samaisen kohdun kaksoisveljeksille, Joill' yksi melkein siitto on ja synty Ja asunto, jaa osat erilaiset, Niin paremp' ivaa huonompaa; näet, luonto, Jot' ahtaa kaikki kurjuus, onnen suuruutt' Ei kestä, polkematta luontoa. Tuo nosta kerjääjä, tää herra sorra, Niin syntykunnian saa kerjäläinen Ja senaattori perinnäisen herjan. Ruoasta toisen veljen kyljet paisuu, Nälästä toinen laihtuu.
Häväistystä kantaa saan ma siitä päivin, jolloin heittäyivät veristymättä miehet Suomenmaan ja, ennenkuin lens' siihen kuulakaan, komean Svean linnan pettäin myivät. "Mut minäkö voin murtaa sulut lain, anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? Minunko esiin nousta piti? Vain sit' etten tehnyt, pidä vikanain, mut vihall' älä mua sorra, veikko!"
Täysikorkeat, puolikorkeat ja naisten matalat kalossit muuten elävät hyvin rauhallisesti keskenänsä eteisessä, vaikka heidän omistajansa sisähuoneissa saattavat olla hyvinkin riitaisia. Naisvapautuksen aate on kalossimaailmassa täydellisesti toteutunut. Miesten kalossit eivät ensinkään halveksi eivätkä sorra naisten kalosseja, vaan elävät mitä suloisimmassa sopusoinnussa.
Tyranni ei sorra pahemmasti, Mikään valta niin ei veroita. Sotahan siis kaikki urhoisasti Puolustamaan tosivapautta! Paula. Kovin juoppoa kurjaa naurettihin, Hänen horjuvan heikkouttaan. Sitä hoippuvan käyntiä ilkuttihin, Hänen ryysyistä vaatetustaan. Käsi hälle ei turvaksi oijettukaan, Varotus oli kuulumaton... Toki mies, enin langennutkin, tosiaan Lähimmäisemme, veljemme on.
Ol' laivojan' yhdeksän Ja miestä uljasta sata kussakin. Morveni aamun koittehessa Miehiä kaksin verroin vastaan toi. Kaks rannalla miest' oli vaan, Mä toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun Päivä jo laski, kuu kun katsoi Silmillä rauhan tuhoja miekkojen. Työ tää oli nuoruuden. Me miehistyimme, parta se pensastui, Maita me sortelimme, joita Talvi ei sorra, kesä ei ennätä.
Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta, sarvet sontahan sovita, häntä laske lattialle, silmät käännä kellellehen, niskat ruttohon rutaise!
Eipä taivaan kunnioita Sorra, malja, uhrisi; Nouskoon pilviin pisaroita, Riemu! riemu, maljasi! Lemmen laulu. Kaikki mikä ilmassa Hyppii, lenteleepi, Koko tämä maailma Yhtyy, lemmitseepi. Hirvi juoksee metsässä, Kauris laitumella, Kohta naaras jälkiä Alkaa seuraella. Kyyhky kutsuu kultoaan, Kun hän kukertaapi; Mato etsii naarastaan Kun hän luikertaapi.
Kodin taideteos on tykkönään naisen hengen luoma. Mies on avuliaana tässä työssä, mutta nainen johtaa; jos kuningatar puuttuu, on mehiläispesä aina sekaisin. Mutta kuinka suuri onkaan se nainen, joka tämän tehtävänsä täyttää oikein! Hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkialle, hän tasoittelee ja järjestelee kaikkea, rauhoittaa mielet ja eri luonteet, yhdistäen vastakkaiset ainekset lämpimän hiilloksen luona. Järjestys kulkee hänen kantapäillään, lempeyteen kätketty ja verhottu järjestys, eikä tämä hänen järjestyksenrakkautensa loukkaa eikä soimaa ketään, ei sorra kenenkään oikeuksia, sillä hän tietää, että järjestys on olemassa perhettä varten eikä päinvastoin.