Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
2 PALVELIJA. Nyrkkini kautta! Aioin juuri häntä kartullani hutkaista, mutta aavistinpa kuitenkin, ettei hänen pukunsa puhunut totta. 1 PALVELIJA. Ja näitkös sitä käsivartta! Hän pyöritti minua sormellaan ja peukalollaan niinkuin hyrrää vaan.
Aukusti alkoi luetella kirjaimia. Se kävi kuin vettä valaen. Mutta kun äiti alkoi niitä kysellä sieltä täältä osottaen sormellaan, niin hairahtui Aukusti ja sitten sekaantui sekaantumistaan, niin ettei näyttänyt tuntevan ensimäistäkään. Sen mukaan hänen päänsä oli uponnut uppoamistaan hartioitten sisään ja hän puristi silmiään umpeen raottaen niitä vain silloin tällöin hätäisesti kuin varkain.
Kotipuoleni naiset osoittaisivat minua sormellaan. »Siinä hän on», sanottaisiin, »siinä on neiti von Barnhelm, joka luulotteli, rikas kun oli, saavansa kelpo Tellheimin omakseen: juurikuin kelpo miehet olisivat rahalla saatavissa!» Näin sanottaisiin: sillä kaikki kotiseutuni naiset kadehtivat minua.
Luehan koetteeksi tuo paikka, sanoi Antero ja siirsi hänen eteensä avatun raamatun, Tiituksen kolmannen luvun, ja osoitti sormellaan sen kolmatta värssyä.
Hinkki osotti sormellaan kirkon luona seisovaan pieneen äijään, joka olan yli heitetyllä hihnalla kannatti edessään laatikkoa ja möi siitä appelsiinejä ja paperossia puistoon kulkeville. Mene sinä, sanoi, toista kautta ja kun minä tulen täältä päin ostamaan siltä paperossia, niin tule vastaan äläkä ole tuntevanas minua.
Vaiti! keskeytti hänet nainen, uhaten häntä sormellaan; säilytä tämä lompakko minua varten ... säilytä se uskollisesti! Mielelläni ... sinun päähänpistosi ovat aina niin merkillisiä, mutta minä kunnioitan niitä joka tapauksessa! Sen täytyy olla sinulla aina ... sinä et saa liikkua minnekään ilman sitä. Miksi sen välttämättömäsi täytyy aina olla minulla?
»No kuka näitä nyt ei tuntisi, kun ovat oikeita liperiläisiä ja vielä ollaan läheisiä sukulaisiakin tämän Vatasen kanssa!» iskien samalla Jussille ja Antille silmää ja viittoen sormellaan. Nämä ymmärsivät silmän iskun ja oitis ehätti Jussi: »Läheisiä sukulaisia ollaankin.» »Suu kiinni!» huusi Porkki taas. »Elä ärjy!» tarttui jo uhkaavasti Partanen, jonka luonto nousi.
Hän osoitti sormellaan kumoon kaadettua korvoa ja rupesi vielä kovemmin itkemään, kun muisti kakkunsa, joka jäi äidin käteen. Korvon alta löytyi leipä; mutta pelkkä kuori vaan oli jäljellä; sisusta kaikki kaivettu pois. Tiina Katri heitti siihen ylenkatseellisen silmäyksen. »Olkoon», hän sanoi, »ehken tuosta sen köyhemmäksi tule». Vihaiselta hän kumminkin näytti, kun kääntyi menemään.
Hän vaan sitä asiata mietti, että miksi Reinholdin sanojen jälkeen hänestä tuntui niin ikävältä ja alastomalta kaikki. Helena nousi ja meni toiseen huoneeseen, hakien paikkaa, missä olisi vähimmin ihmisiä. Mutta täällä istui muutamia naisia pöydän ympärillä. Hän tahtoi istua ikkunalle, missä oli pimeämpi, ja koetteli sormellaan oliko siinä pölyä.
Palvelijat antoivat hänen maata ja toimiskelivat huolettomina hänen ympärillänsä; ainoastaan eräs päällysmies näytti häntä sormellaan ja sanoi nauraen: "Eivät hänen kumppalinsakaan lähteneet selvempinä kotiin, kuin tuokaan on. Sievä poika hän on ja sitten vielä kauniin Khloën lemmitty; hän on turhaan tänään häntä odottava."
Päivän Sana
Muut Etsivät