Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Tuli vanha virkaheitto, Kelmi kapsutti katua, Harjustakki hartioilla, Suolilla on vyö sorea, Napit vaskesta valettu, Hopealta holvattuna, Saappahat somannäköiset, Kuultokengät kelvolliset; Alkoi Jussille jutella, Suomen miestä surkutella: "Mitä oot pahoilta mielin, Katselet katua pitkin?"
Niin yhdet, tinakannuja rämistäen, toiset toisaalta näin: Kauko on meidän! Oma on omamme Ahti! Kaukon pitää meidän kera kisata! Tarttuivat toisiaan käsiin, tekivät piirin, riehahtivat pyörimään ja laulamaan: Se on ahti Saarelainen, se on kaunis Kaukomieli, se on veitikka verevä, hius sorea, solki kaunis, pitkä tukka, parta kaunis, jalan nousu virman varsan.
Kälevatar kaunis neiti, Tyttö sormilta sorea, Aina liukas liikunnolta, Aina kengältä kepeä, Liikkui sillan liitoksella, Keikkui keskilattialla, Näki lehen lattialla, Poimi lehen lattialta. Katselevi, kääntelevi: »Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, Hyvän immen hyppysissä?»
Minä tahdon sinulle kertoa pääasiallisesti, mitenkä hänen kohtalonsa sellaiseksi tuli, kuin se oli: Nuorukaisena hän rakastui erääseen papintyttäreen, joka oli hyvin sivistynyt. Hän ei ollut mikään kaunotar, mutta vartalonsa oli sorea, hänen poskillaan hohti raitis puna ja hän oli erittäin miellyttävä, iloinen ja viisas tyttö.
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi. Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä; luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Lapsesta oli tullut sorea ja soma neitsy, ja Sysi-Yrjön Elsa oli, silloin kun hän kirkkomäellä näytti itseänsä, esine, johonka kaikkien silmät kiintyivät. Elsa oli lukenut ripille pastorin edessä ja kauniisti muisti hän, että se oli pastori, joka lohdutti häntä silloin kun pikku lintu kuoli.
KULLERVO. Enpä silloin suohon sorru, kuin kaadun sotatiloille, vainotanterille vaivun; soma sotahan kuolla on, kaunis miekan kalskehesen, sorea on sodan tauti: äkin tulevi poika pois, laihtumatta lankeavi. Emoni, nyt ainiaaksi hyvästi jää! Neljäs Näytös. TIERA. Peijakas! nyt parempi maata panna, kuin harhaillen näin rämeitä hukkaan sotkea. Miehet, kuinka seisovat ilmat nyt?
Heitä vastaan olisin suonut olleeni taistelemassa viimeiseen hengen vetooni asti, sillä "sorea on sotainen tauti," mutta sitä kunniata minun osakseni ei tullut... Siunatkoon Jumala maatamme ja sen kansaa! Hän siunatkoon minuakin ja armahtakoon meitä!" Näitä sanoessaan Matin kyyneleet tulivat tulvillensa ja hän vaikeni vaikenemistaan, kunnes kuoli.
Siihen aikaan olin minä, ilman liikaa kerskausta, kaunis, sorea ja vahva jäseninen poika, ja terveys hehkui punaisista poskistani. Kohta, kun isäni alkoi puhua minusta, ojensin minä itseni oikein suoraksi ja tervehdin kenraalia sotamiehen tavalla, kuten isäni jo kauvan sitten oli minua opettanut tekemään. Kenraali tarkasti minua kiireestä kanta-päähän saakka ja nyökkäsi tyytyväisenä.
Teoistas kiitos, poika Pohjan korea, mies Suomen, urho Lapin laajain unien; yön kirkkaan kieltä kertoi silmäs sorea, mi uskoi maahan kuusten, maahan lumien; tään kansan tulkki pienin ehkä lienen minä, mut kiitos siitä, että siihen uskoit sinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät