Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, kaunis vaimo, sanan virkkoi, noin nimesi: "Se on poikani rekonen! Jo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla! "Lähes nyt kohti näitä maita, kohin näitä kartanoita, ison saamille tuville, vanhemman varustamille!" Se on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi, ison saamille pihoille, vanhemman varustamille.
"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi? "Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä. Näki lastun lattialla: poimi lastun lattialta.
Kolmaskolmatta runo Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua, mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!
Kälevatar kaunis neiti, Tyttö sormilta sorea, Aina liukas liikunnolta, Aina kengältä kepeä, Liikkui sillan liitoksella, Keikkui keskilattialla, Näki lehen lattialla, Poimi lehen lattialta. Katselevi, kääntelevi: »Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, Hyvän immen hyppysissä?»
"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi? "Kalevatar, kaunis neiti, tyttö sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yhtä, toista toimitellen kahen kattilan välillä. Näki maassa palkoheinän: poimi maasta palkoheinän.
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kylä vuotti uutta kuuta, nuoret päivän nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venettä; mie en kuuta puolinkana, päiveä mokominkana: minä vuotin veijoani, veijoani, minjoani.
I går skref jag något litet af en bonde ifrån Luvajärvi i Teiriniemi, och äfven han sade på samma ställen, t.ex. Kal. XVII 599 etc. Noin sanovi Pohjan poika. Kal. Sången utom sista hälften sjunges såsom en bröllopssång öfverallt af qvinnorne, men ofvannämde namnen har jag ännu ingenstädes hört begagnas, men i st. för W. alltid Osmotar och Kalevatar.
Päivän Sana
Muut Etsivät