Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Minä soisin, että T:ri Luther viettäisi muutamia kuukausia Atlantimme ja hänen Konradinsa luona. Minä olen aina kiitollinen siitä, että me vietimme. Viime aikoina ovat T:ri Lutherin saarnat usein olleet moittivaiset ja täynnä varoituksia. Tämä eripuraisuus evankelisten kristittyjen välillä pahoittaa häntä paljon.
"Oi viisas Ibrahim, ano mitä tahdot; minulla on käsky hankkia sinulle kaikkia mitä yksinäisyydessäsi tarvitset." "Mielelläni soisin muutamia tanssija-naisia luokseni," sanoi tietoviisas. "Tanssija-naisia!" vastasi hämmästynyt rahanvartija.
"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?" "Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
Herrainpäivämieheksi on hän Ollin suhteen ihan kunnoton... Mutta tuhannen markkaa, se on summa se, ja senpätähden teen hänen puolesta mitä voin... Soisin hänen pääsevän herrainpäivämieheksi paljaasta siitä syystä, että ylpeytensä ja kunnianhimonsa saisivat hyvän keikahuksen." Kolme kunnon ystävää.
Huone Antonion asunnossa. ANTONIUS. Ei, ei, Octavia, ei yksin se, Sen soisin anteeks, sen ja monta muuta Sen tapaista; mut Pompejoa vastaan Uutt' alkoi sotaa, testamenttins' sääsi Ja kansalle sen julki luki, pahaa Minusta puhui, ja kun vihdoin täytyy Mua kiitelläkin, niin on kiitos kylmää Ja kuivaa, perin niukkaakin. Kun tarjon On paras tilaisuus, hän sit' ei käytä. Tai nurkuen sen tekee.
Soisin Jumalan kautta, että se olisi lapsuudessansa, ja että kunniakas nuoruus ja miehuus seuraa, kun nämät vanhat, elähtyneet kansakunnat ovat kukistuneet ja menneet. Kuitenkin taivas varjelkoon minua Romaa elähtyneeksi sanomasta Romaa, jonka otsalla istun, ei maallisen vallan katoava kruunu, vaan Jumalan valtakunnan tiara. Syyskuulla.
Ja tuommoinen runojen töhriminen, tuommoinen kirjallinen joutilaisuus, joka viepi nuoret ihmiset joka päivä oleskelemaan pilvien yläpuolella tahi painaa heidät maan mustaan multaan, niin etteivät he pilviltä ja mullalta voi älytä tosi elämän hyviä, siunattuja antimia soisin että hitto sen kaiken veisi! Suunta, johon Henrik nykyään kallistuu, oikein surettaa minua.
Jos tuskastanne kimmahdust' en tunne Sisimpään sydämmeeni. CLEOPATRA. Kiitos, herra! Mit' aikoo Caesar mulle, tiedättenkö? DOLABELLA. Sen soisin sanomatta tietävänne. CLEOPATRA. Sanokaa. DOLABELLA. Vaikk' on hällä jalo mieli, CLEOPATRA. Mua voittosaatossaanko käyttää aikoo? DOLABELLA. Kyll' aikoo varmaan. CAESAR. Ken on Egyptin kuningatar? DOLABELLA. Rouva, Se imperaator' ompi.
Jos hän lähtee, niin ei se ole muuta kuin hänen omaa itsepäisyyttään, sillä kyllä hän tietää, että me soisimme hänen jäävän yöksi nyt, niinkuin aina ennenkin. Mutta antaa hänen mennä, jos tahtoo!" "Miranda", sanoi äiti vakaasti nuhdellen, "minä soisin, ettet sinä olisi niin jäykkä Taavia kohtaan.
Ja Hugh ja minä olisimme saaneet viettää koko elin-aikamme ahkeroitessamme naapureitamme tällä tavalla heidän suruissansa ja murheissansa auttaa ja lohduttaa! Mutta minä en tahdo valittaa. Jos voisin nähdä koko elämäni tien eikä ainoastaan yhden pienen askeleen, minä varmaankin soisin kaiken käyvän juuri niin, kuin Jumala on määrännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät