Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Silmäni, joita päivänpaiste oli soaissut, eivät ensialussa mahtaneet selvästi nähdä kammarin hämärässä; vasta erään minuutin kuluttua huomasin hoikan, mustasilmäisen Pepitan, joka hiipi ulos kammarista, kun hän oli vastannut tervehdykseemme.
"Jumala hänelle antakoon anteeksi, mutta minä en vielä voi", kuiskasi hän, "hän on tehnyt minusta toisen, kuin ennen olin, hän on soaissut muinaisen valoisan, vahvan uskoni elämään..." "Rukoile sitten Jumalaa, Ester parka, lahjottamaan sinulle anteeksi antavan mielen, rukoile sitä, sillä kerran tarvitset itsekin anteeksiantamusta..."
Ja väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys, Tuo parittaja, kaiken kieron leima, Soaissut liehakan on Ranskan silmät, Ett' epää nyt hän lupaamansa turvan Ja rehellistä kunnon sotaa välttää Likaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. Ja miksi itsekkäisyyttä ma moitin? Siks' ett'ei minua se kosinut. Ei siksi, ett'en kahmais täysin kourin, Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis.
Kullan kiilto, välkkyen tulen hohteessa, heidät oli soaissut; vaan etenkin Troussecaille oli niin hämillään, ett'ei tointuakkaan tahtonut. "Kultaa!" hän jupisi vallan ihmeissään; "sinulla, François Villon, sinullako kultaa!" "Vait!" Villon keskeytti. "Pistä jänis vartaasen, sillä välin kuin minä menen vaatteita vaihtamaan. Pian nyt!"
Eikä tietoa edeltä Annettuna aikanansa Viikon viimeisen olevan, Virstan viimeisen tulevan, Joka saattoi saaren päähän, Kuolopaikalle kuletti. Tuo on meiltä tietämätön, Tuhmain tunnolta salattu, Mik'oli laitettu lopuksi, Mitä pantu päätökseksi: Olisiko usma uuvuttanna, Sumu silmänsä soaissut, Vai viluko viivyttännä, Eli nälkä näännyttännä; Vaiko varsin määräpäivät Lie jo tullut täytetyksi.
Vaikka minä mieluisimmin vietän suuremman osan päivää yksinäni, menen minä toisinaan käymään Donna Antonian vähäisessä kodillisessa seurassa. Tämä kokoontuu tavallisesti johonkin vanhaan Maurilaiseen kamariin, joka on sekä köökkinä että salina, koska nurkkaan on laitettu törkeätekoinen tulisija, jonka savu on soaissut värit seinillä ja pian kokonansa hävittänyt muinaiset arabeskit.
Maurilaisten aikana se oli ollut vähän loistoisakin; mutta nurkkaan oli, niinkuin jo mainitsin, tehty tulisija, jonka savu oli liannut seinät, melkein kokonansa soaissut koristeet ja tehnyt koko huoneen synkän näköiseksi.
GLOSTER. Plantagenet. ANNA. Se nimi hällä. GLOSTER. Niin sama nimi, paremman vaan lainen. ANNA. Miss' on hän? GLOSTER. Tässä. Miksi minuun syljet? ANNA. Oo, ett' ois surman myrkkyä se sulle? GLOSTER. Noin ihanassa milloin asui myrkky? ANNA. Niin, vihatumpaan milloin osui myrkky? Pois, konna! Silmäni sa sokaiset. GLOSTER. Sun silmäs, armas, soaissut on minun.
Tuo "toista" se oli, jota Asari ei huomannut, sillä hänen oli soaissut wäärä mammona. Asari koetti ajatuksissaan nyt asettaa itsensä Linnalan isännäksi ja hän huomasi, että silloin olisi hänellä olemista: silloin olisi hänellä rikkautta, hywiä päiwiä, ja maine ja kunnia tulisi itsestään. Tuo tunto ja tieto teki Asarin mielestänsä jo kahta wertaa korkeammaksi entistään.
Kukapa häntä voi moittia seurustelustaan Esterin kanssa? Koko kristitty sotajoukko uskoi hänet epäilemättä kuolleeksi; ja luultavasti oli se tieto saapunut jo kaukaiseen kotiinkin. Kukapa siis voi hänelle enää sanoa vasten silmiä: "Sinä olet rakkaudellasi juutalaistyttöön rikkonut kristityn velvollisuudet ja soaissut ritarikunniasi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät