Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Sitte kääntyi hän jälleen kuolevaiseen päin: "Niin kirjoitan minä hautakiveenne. Mutta nyt sopikaa asianne Jumalan kanssa! Teidän hetkenne on tullut." Hän lausui nuo sanat hitaan ankarasti, sillä hän ei jaksanut voittaa vastenmielisyyttään haaveksivaista lasta kohtaan, joka oli saattanut vaaraan hänen sankarinsa puhtaan maineen, ei sittekään, vaikka tyttö oli jo kuolemaisillaan.
»Ehkä tosiaan nyt ajattelettekin, niinkuin puhutte, mutta niin kauan kun sydämeni tykkii, en minä jätä elintehtävääni toisen käsiin.» Miihkali loukkautui, vaan kysyi kuitenkin: »Jos lupaan ja vannon, ettekö sittekään usko minun sitä suorittavan, niinkuin se olisi oma asiani?»
"Minä tahdon tulla hirtetyksi, jos olen," sanoi toinen persoona Kenelmin dualistisessä hengessä; ja samalla hän repustansa teki pään-aluksen ja käänsi silmänsä pois kuusta, mutta ei sittekään saanut unta. Lilyn kasvot yhä olivat hänen silmäinsä edessä Lilyn ääni kaikui hänen korvissansa. Oi, lukijani! pyydätkö minun tässä kertoa sinulle minkänäköinen Lily oli?
Eikä hän päätänsä käännä sittekään, vaikka Kalle aivan vieressä yhä Vahdin kanssa mellastelee. "Eiköhän se suljekaan minua syliinsä yhäköhän se vaan koiran kanssa leikkii" ajattelee tyttö ja odottaa vielä vähäsen, mutta kun Kalle ei sittenkään häntä syliinsä sulje, ja yhä vaan koiran kanssa leikkii, niin jopa pitää Annun päänsä kääntää.
Jaa, no minkätähden oikeastaan? Sen vuoksi, että hän matkustaisi sitte pois Borghejmin kanssa! Eikä sitte koskaan voisi tulla tänne meille samalla tavoin kuin nyt! Toivoisitko pääseväsi Astasta kuitiksi? Sitä juuri toivon, Alfred! Vaan hyvä ihme minkä vuoksi ? Sen vuoksi, että sitte vihdoinkin olisit sinä minulle yksistään! Vaikka et sittekään! Et kokonansa minulle!
Joka kerta, kun tuo ajatus: entä jos hän ei sittekään parane, salaa hiipi mieleen, koetti hän rauhoittaa itseään sillä, että se ei voinut olla mahdollista. Se olisi liian kovaa. Vastahan hän oli päässyt raskaimman päivätyönsä päähän. Pikkulapsia ei enää ollut. Vanhemmista oli seuraa ja iloa. Kuorma oli paraiksi ennättänyt keventyä.
Kölliskö tähysteli taivasta kaikilta kulmilta ja näytti miettivän. Epäilemättä joku pieni olento kuiskasi hänen korvaansa, että Simo oli sittenki oikeassa. Mutta tunnustaako se, antaako perään, että hän olisi mielettömiä päättänyt? Ei sittekään. "Pois alta!" huusi Kaurismaan Aappo. "Aja yli!" huusi joku hänen edellään olevista rengistä.
"Ei suinkaan maisteri vielä ole Helsinkiin menossa?" "Olen minä. Kuului olevan aasiksella työtä saatavana, niin täytyy mennä, ennenkuin muut ennättävät." "Niin maisterihan onkin medisiinari", sanoi ylioppilas. "Niinhän minä olen", myönsi Iisakki. Pikkusen äänettömyyden perästä kertoi ylioppilas kohtapuoleen hänkin aikovansa lähteä, mutta ei keskustelu ottanut sittekään oikein kulkeakseen.
Sitte siltä matkalta kotiuttua olemma pian heittämättömällä työllä näitä yksiä lauluja ja virsiä präntin alle korjaelleet, sovitelleet ja suunnitelleet, enimmän osan sillä ajalla vähintäki neljä kertaa uudestaan puhtaaksi kirjoitelleet, vaikkemme sittekään mielemme mukaan ole kaikkia paikkoja oikein suunnallensa saaneet.
Vaan tää on harras pyyntöni: Luo mulle nöyrä mieli. Tee lempirikkaaks rintani Ja vilpittömäks kieli. Ma lakkaamatta horjahdan Nyt synnin hetteheille. Suo voimaa, että kiiruhdan Taas siveöiden teille. Kirje entiselle ystävälleni. Vaikk' aika muuttuneena Nyt vastahani käy, Elooni suuttuneena En sittekään ma näy. En etsikkään ma rauhaa, En tyyntä toivokkaan. Kun elon myrskyt pauhaa, Ma nauran vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät