Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kuningas otti esille medaljongin, joka riippui silkkinauhassa hänen povellaan ja näytti sormusta. Varokaa itseänne, sire, huudahti Paul Bertelsköld. Mutta se oli liian myöhäistä.
Mitä voin tehdä nuoren miehen eduksi? hänen majesteettinsa vihdoin kysyi. Sire, sanoin minä, antakaa hänelle tilaisuutta osoittaa, mihin hän kelpaa. Antakaa hänelle jokin pieni toimi teidän majesteettinne läheisyydessä... Mats si, sanoi kuningas hienosti hymyillen, luuletteko, että häntä voisi miellyttää kamarijunkkarin arvo?
Vielä enemmänkin! hän on kenties ainoa ihminen tässä takaperoisessa mailmassa, joka teitä oikein ymmärtää, sire, ja joka teitä rakastaa." "Rakastat minua! sinäkö?" Ludovik IX huudahti. "Ja mistä aiasta alkaen." "Siitä alkain kuin hallitukseen tulitte", Villon vakaasti lausui.
Vaan mitäpäs siitä! jos toisinaan kymmenen riksiä eksyikin plakkariini, ne ei sinne jääneet homehtumaan. Olin kuitenkin vielä siivosti verhottuna, kävin paraissa seuroissa, laskin sievää puhetta ja söin herkullisesti. Paroonit, kreivit, ruhtinaat olivat minulla tovereina. Siinä onnettomuuteni, sire. Palava kynttilä houkuttelee kärpäsen ja polttaa siltä siivet.
»No?» sanoi Kristian kysyvällä äänellä kumartuen eteenpäin tyrkätäksensä palloa. »Niin, teidän armonne...» Méraut keskeytti lauseensa ... odotti, kunnes kuningas oli pelannut vuoronsa ja merkitsijänä toimiva Boscovitsh kirjoittanut sen taululle. Sitten jatkoi hän hieman nolona: »... Onhan Illyrian kansa kaikkein muiden kaltainen, sire!
Heti narri kääntyi paroonien puoleen, ajoi heidät ovelle huutaen: "Hullut ihmiset, pois täältä! Antakaa minun pitää neuvoa Isolden kanssa, sillä minä olen tullut tänne rakastaakseni häntä." Kuningas naurahti, Isolde punastui. "Sire, ajakaa pois tuo narri!" "Kuningatar Isolde, ettekö muista sitä suurta lohikäärmettä, jonka tapoin teidän maassanne?
Muuan sileäksi ajettu mies, joka oli seisonut akkuna-aukon luona ja pureksinut kynsiään, kumarsi keisarin kysymykseen. "Minä olen melkein valmis uskomaan, että te, sire, tunnette joka miehenkin rivissä." "Minä luulen tuntevani useimmat vanhoista egyptiläisistä sotakarhuistani", sanoi hän.
"Vähän jokainen, sire. Niitä on teillä paljon semmoisia, jotka eivät sitä itsekään tiedä." Kuningas rupesi nauramaan ja jatkoi pilkallisella äänellä: "Mutta niiden joukossa, jotka pitävät sen kunnianansa ja joita kansa tuntee?" "Niitä on toveri Commines", Villon luetteli, "toveri Olivier, toveri Tristan ... joka, luvalla sanoen, ei ole minun ystäviäni." Kuningas hänen keskeytti.
Auringonpaisteessa keveän vaahteralehvikön alla kappelinsa edustalla käveli pienin askelin vanha mies sauvaansa nojaten. "Sire Tristan", huudahti hän, "tiedättekö, minkä ankaran valan kaikki Cornwallin miehet ovat vannoneet? Kuningas on antanut tehdä tiettäväksi kautta kaikkien kuntain seuraavan kuuluutuksen: Joka ottaa kiinni teidät, saa sata kultarahaa palkinnoksi.
Sire, nyt rakastan minä teitä yhtä paljon kuin teitä ennen vihasin ... minä ihailen teitä, minä kunnioitan teitä... Ja nuori tyttö loi katseensa maahan. Ja mikä on tarkoituksenne? kysyi kuningas liikutettuna. Teidän majesteettinne, minä olen tehnyt tämän tunnustuksen, koska tiedän, että olette niin suuri ja jalo, ettette voi käsittää minua väärin.
Päivän Sana
Muut Etsivät