Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Näyttääpä siltä", kuningas huomautti, "kuin ei kiitollisuutesi kestäisi kauemmin kuin uudet vaatteet." "Sehän oli jo viime vuonna, sire... "Miss' ovatkaan, oi! Jumal'aut'! näin unta;
»Kuningatar ajattelee samoin kuin minäkin, sire.» »Ah!» huudahti Kristian terävästi ja säpsähtäen. Kuinka omituinen ja ristiriitainen onkaan ihmisluonne!
Sitten äkkiä nostaen päätänsä ja teroittaen runoilijaan pienet harmaat silmänsä, jotka kiilsivät kuin kaksi kallista kiveä, hän kysyi: "Vaan miks'et minulle mitään puhu Campobasso'sta?" "Minun piti siihen juuri tuleman, sire, mutta huomaan Teidän Majesteettinne jo tietävän..." "Kaikki, mitä on tapahtunut, mutta en, mitä hän sinulle salaa on sanonut."
Ivain, inhoittavin sairaista, huusi kuninkaalle kimeällä äänellä: "Sire, tahdot heittää vaimosi tuohon rovioon, se on soveliasta oikeudenkäyttöä, mutta liian lyhyt rangaistus. Tuo suuri liekkimeri nielee hänet pian, ja tuuli on pian hajoittava hänen tuhkansa. Ja kun tuo tuli hiipuu ja sammuu vähän ajan perästä, ovat hänenkin tuskansa lopussa.
Kuningas Kustaan suuret siniset silmät katselivat omituisella varovaisen älykkäällä ilmeellä uskaliasta vehkeilijää. Vielä hän ei ollut mihinkään suostunut, vielä hän ei ollut laskenut kruunuansa ja mainettaan alamaisen käsiin. Tahdon ajatella esitystänne, sanoi hän. Suokaa anteeksi, sire, puutarhurin nukkuessa rikkaruoho kasvaa. Teidän majesteettinne ajatellessa toimivat muut.
Minä olen vast'ikään käskenyt päästää hänet vapaaksi. Kuninkaalta loppui jo kärsivällisyys. Teidän majesteetillanne on valta käskeä, sanoi hän, mutta sallikaa minun muistuttaa, että tämmöinen perhekohtaus paremmin olisi sopinut suoritettavaksi kahden kesken... Että teidän, sire, sitten sopisi irstaissa jahtiseuroissanne pitää pilkkananne naista, jolla oli se heikkous, että hankki teille kruunun!
Minkätähden olette sitten tullut? Neiti Regina heittäytyi taas haltioissaan kuninkaan jalkojen juureen. Sire, minä olen tullut pelastamaan sieluanne. Minä en voi sietää sitä ajatusta, että sellainen sankari kuin te, niin jalo ja niin suuri, hukkuisi iankaikkisesti.
"Maltas, juo tästä", Ludovik XI sanoi ojentaen hänelle oman reunoja myöten täytetyn maljansa. "Kuninkaan terveiksi", Villon huudahti, tarttuessaan maljan rubiinikorviin, ja töin tuskin maltettuaan kieltänsä kastaa, hän liitti puheesensa näin kuuluvan loppulauseen: "Minä en puhu enempää siitä asiasta, sire, ett'ei minua luultaisi imartelijaksi. Sitä en ole. Olen sanonut, mitä ajattelen, en muuta.
Mitä te, herra eversti, pidätte minun sinisistä pojistani? kysyi kuningas, joka aina joutui hämilleen puhellessaan muukalaisten kanssa ja tarttui ensimmäiseen tarjolla olevaan puheenaiheeseen. He lienevät voittamattomia, sillä te olette, sire, osannut harjoittaa heidät yhtä koviksi Boren kuin Marsin nuolia vastaan, vastasi Siquier käyttäen senaikaisten hovimiesten korukasta kuvakieltä.
"Heti, sire. Herra Isabey on tuolla ulkona nukkeineen." "Aha, niitä meidän pitää heti nähdä. Tuo hänet sisään." Sisään astui mies, joka nähtävästi oli juuri tullut pitkältä matkalta. Hänellä oli kainalossa suuri vasu. "Siitä on kaksi päivää, kun minä lähetin teille sanan, herra Isabey." "Kuriiri tuli eilen, ja siitä saakka minä olen ollut yhtä mittaa matkalla Pariisista."
Päivän Sana
Muut Etsivät