Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kuningas kuuntelee hänen esitystään, nousee ja seisoo kauan hievahtamatta, mietteissään. Vihdoin astuu hän kuningattaren luo ja tarttuu häntä käteen. Isolde huudahtaa: "Armoa, armoa, sire, polttakaa minut mieluummin, polttakaa minut!" Kuningas heittää hänet spitaalisille. Ivain käy häneen käsiksi ja kaikki nuo sata sairasta tunkeilevat hänen ympärillään.
Ah, sire, pahin uutinen tulee viimeiseksi. Englannin ministeri on ostanut Du Barryn. Mitä sanotte? Du Barryn? Taivasten tekijä! Silloinhan on kaikki hukassa! Du Barry voi enemmän kuin kuningas itse. Niin on, teidän majesteettinne. Hän on ehtinyt unohtaa tuon komean jalokivikaulanauhan, jonka lahjoititte hänen sylikoiralleen.
"Onko teillä mallit mukananne?" "On, sire." "Asettakaa ne tuohon pöydälle." Minä en alussa ymmärtänyt, mitä merkitsi, kun Isabey avasi vasunsa, joka oli täynnä noin jalan pituisia nukkeja mitä loistavimmissa silkistä ja sametista tehdyissä ja kärpännahkoilla ja kultapitseillä reunustetuissa vaatteissa.
"Nosta se tämän tuolin eteen, jolle minä istun. Ainahan siitä on vähän suojaa." Runoilija noudatti käskyä. Tällä välin tuo epäluuloinen hallitsija laski alas yhden esiripuista, koetti sitä kädellään nähdäkseen kuinka paksu se oli ja katosi itse vihdoin sen ta'a. "Toveri", hän kysyi, "näetkö minua?" "En laisinkaan, sire." "No hyvä! sinä kätkeyt tuonne. Minä kuulen hänen jo tulevan.
Hyvin osattu! on jokainen sanova, ken tietää lopun. Kuningas hänen keskeytti: "Hyvä, minä muistan ja ymmärrän." Se olikin muuten mitä helpointa; sillä köysi riippui vielä hirsipuusta karanneen miehen kaulassa. "Sire", tämä jatkoi, "kerran ennenkin jo olette minua armahtanut ... ja vielä päälliseksi puettanut minun uudestaan kiireestä kantapäähän asti."
"Jos teenne tulee seisomaan liiaksi kauvan, sire?" sanoi emännöitsiä, kohteliaasti solmiten isännältä kadonnutta puheen säiettä. "Jos teeni saa seisoa liiaksi kauvan" uudisti koneenmukaisesti viininkauppias, jonka ajatukset väikkyivät yhä loitommaksi hänen suuruksestaan ja jonka silmät yhä tarkemmasti iskivät emännöitsiän kasvoihin.
Villon vastasi hämmästymättä: "Mahtaville kenties, sire, niille, jotka tahtovat viisastella. Vaan ette ainakaan alhaisille, jotka tytyväisinä tottelevat luulematta itseänsä viisaammiksi kuin Teidän Majesteettinne." "Vai niin", kuningas sanoi, silminnähtävästi hyvillänsä näin hienosta vastauksesta.
Sire, neuvotelkaa paroonienne kanssa, ja jos ette voi minkäänlaisiin sovituksiin ryhtyä, vien Isolden takaisin Irlantiin, josta hänet toinkin, ja hän on jälleen oleva kuningatar omassa valtakunnassaan."
Kuningas hymyili tarkastellen näöltään vähäpätöistä sormusta. Minä säilytän sen muistona teistä, madame, ja teidän rakastettavasta vieraanvaraisuudestanne. Ja säätyjen kruunusta, laski markiisitar leikkiään. Mutta, sire, olen oppinut epäilemään kaikkien miesten lupauksia, jopa teidänkin.
Pitää tarjota hänelle enemmän kuin Englanti tarjoaa, ja siihen eivät kultavuoretkaan riitä. Olette oikeassa, sanoi Kustaa-kuningas synkästi. Ollaan siis siinä, että minun täytyy kumartaa naista, jota halveksin. Ei koskaan teidän majesteettinne! virkkoi markiisitar pää pystyssä. Kerran te olette sen tehnyt, sire, ja nyt näette, mitä olette sillä voittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät