Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Runoilija veti henkeänsä, oikaisi itsensä, otti aseman semmoisen, kuin asianajaja parlamentissa, ja aloitti tällä ylpeällä esipuheella. François Villon'in puolustuspuhe. "Sire", hän lausui, "liljain prinssi, Ranskan kuningas! älkää luulko minulta kuulevanne valituksia ja hätähuutoja, valeita tai muita tyhmyyksiä, yhtä inhoittavia teidän kuulla, kuin ne olisivat sopimattomia minun huulilleni."
Myöntäkää, kreivi Brezé, sanoi kuningas vaihtaen puheenainetta, että meidän pohjoismaalaiset ja teidän ranskalaiset kaunottarenne on tänään voittanut saksalainen nainen. Sire, minä olen samaa mieltä kanssanne siitä, että hänen majesteettinsa kuningatar ei tarvitsisi kilpailussa voittaakseen kulkea teidän sivullanne, virkkoi kohtelias ranskalainen.
Tahdon siis maksaa velkani teille. Tyttäreni Isolde Valkokäsi on herttuoiden, kuninkaiden ja kuningattarien jälkeläinen. Ottakaa hänet, minä annan hänet teille." "Sire, minä otan hänet", vastasi Tristan. Oi, arvon herrat, miksi sanoikaan hän tuon sanan! Mutta sen sanan vuoksi täytyi hänen kuolla. Päivä ja hetki on määrätty. Herttua saapuu paikalle ystävineen, samoin Tristan. Hovipappi messuaa.
"Sire, minä pyydän teitä, antakaa sen olla! Se oli vaan hento kukkainen eloni kuivalla kankaalla, jota en edes poimia tohtinut; tähti elämäni yössä, kallis haava sydämmessäni.
"No", sanoi hän nyt, "joko se on valmis, Meneval? Meillä on muutakin tehtävää." Sihteeri kääntyi puolittain tuolillaan, ja hänen kasvoillaan näkyi vielä suurempi tuska kuin ennen. "Anteeksi, sire..." sammalsi hän. "No mikä nyt?" "Anteeksi, sire, minä en oikein saa selvää, mitä te olette kirjoittanut." "Mitä? Näettehän, mistä siinä on kysymys."
Sire, sanoi hänelle mielittelevä Böömin kuningas, teidän majesteettianne voi verrata ainoastaan Makedonian Aleksanteriin... Serkkuseni, vastasi Kustaa Aadolf hymyillen, ettehän kuitenkaan tahtone verrata Babyloniin tätä kunnon kaupunkia Frankfurtia?
"Sire, valtiattareni pyytää teitä, että olisitte tuona määräpäivänä Valko-Nummella, mutta pyhiinvaeltajan puvussa ja niin hyvin naamioituna, ett'ei kenkään voi teitä tuntea; hänen täytyy, päästäkseen tuomiopaikalle, mennä veneellä virran yli toiselle rannalle, jossa kuningas Artturin ritarit ovat; teidän tulee odottaa tätä hetkeä. Epäilemättä voitte silloin olla hänelle joksikin avuksi.
Taas hetken äänettömyys. Sen jälkeen keskustelu alkoi uudelleen, heidän istuessaan silmä silmää vastaan: "Puhukaamme nyt ystävistäni. Onko niitä monta?" "Ei, sire. Yksi ainoa, mutta hyvä." "Kuka sitten?" "Te itse." Melkein asemaansa muuttamatta, kuningas taputti ystävällisesti runoilijaa olkapäälle. Sitten hän taas jatkoi kysymyksiänsä: "Entä minun toverini ... häh! kutka ne ovat?"
Tottahan on, että kerran puolustitte minua, kun eräs englantilainen esitti minun kukistumiseni maljan muutamassa ravintolassa siinä pienessä kaupungissa, jossa te asuitte?" Minä muistin tapauksen, vaan en voinut ymmärtää, miten se oli tullut keisarin korville. "Minkä vuoksi niin teitte?" "Minä tein sen vaistomaisesti, sire." "Vaistomaisesti!" lausui hän halveksivasti.
"Ei todellakaan mitään, herra, jota eivät omat silmäsi voisi nähdä, ei mitään, jota eivät omat korvasi voisi kuulla. Katsele, kuuntele, ylväs sire, ehkäpä sinulle kylläkin tarjoutuu otollinen tilaisuus siihen." Tämän sanottuaan he vetäytyivät pois jättäen myrkyn itsestään vaikuttamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät