Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Silloin vasta loi Hermina kyyneltyneet silmänsä Kaarlo kornettia kohden, sanoen: "veljeni, sinä olet kovin hyvä..." Hän aikoi puhua enemmän, mutta äänensä vavahti; hän vaikeni ja näytti taistelevan kyyneltensä kanssa, mutta lisäsi sitten taas, kääntäen samalla kasvonsa pois päin: "sinä viivyt täällä minun vuokseni, hyvyydestä minua kohtaan, ja sinulla un minun vuokseni monta ikävää ja raskasta hetkeä ja ... kuitenkin saattaisit olla hyvin onnellinen, sinullahan on isä, on äiti, molemmat kovin hyvät ja oivalliset ... sisaria, joita rakastat; he sinua kaipaavat ... palaa takaisin heidän pariinsa ja jää heidän luoksensa ... ole onnellinen ... äläkä tule tänne takaisin!"
Rejer oli jo nähnyt sen viheriäksi maalatun, likaisen prikin seisovan pakkapuotien luona, niinkuin näytti, vielä puolilleen lastattuna suolalla. "Mitä sinä täällä teet?" kysyi hän Rejer'iltä saatuaan hänet lähemmäksi. "Hopeahelaisena? Sinullahan oli hyvä kalansaalis.... Kuules, poikaseni! Elä vaan antau suola-asioihin, sillä sillit on tuuli vienyt! Oo, odotas vähän, meillä on kohta päivällislepo!"
»Katsohan, Jörgen, lyhyesti sanoen, sinä voit säästää minulta monta huolta, jos nyt lainaat minulle viisitoistatuhatta kruunua yhdeksi vuodeksi, sillä ehdolla että saati maksaa ne takaisin vähitellen. Sinullahan on rahaa viljalti.» »Heti paikalla; olisit sen voinut sanoa jo tuossa salaperäisessä kirjelapussasikin.» »Oletko hullu!
Se asuu heti tässä nurkan takana, sanoi Nehljudof. Niin, sehän on totta, sinullahan on jotain asioita vankilassa? Olet tainnut tulla vankilan asianajajaksi? Niin kerrottiin Kortshagineilla, puhui Shenbok nauraen. He ovat jo lähteneet. Miten on asia? Kerro nyt! Niin, niin, tottahan se on kaikki, vastasi Nehljudof, mitäpä tässä nyt kadulla rupeisin kertomaan.
Ne syntyivät samalla lailla kuin laulutkin ennen, melkein tietämättäni ja itsestään. Ne tulivat minkä virren nuottiin milloinkin, välistä kiitosvirren, välistä suruvirren, aina sen mukaan, miten mieli oli milloinkin. Osaatko sinä veisatakin ... sinullahan on hyvä ääni ... mitä virttä sinä veisasit? kysyi Johanna muutamana päivänä, kun oli kuullut minun veisaavan vuoteellani.
Ja nopeasti Julia kulautti suuren kulhollisen maustettua viiniä. »Sinullahan on juoma mukanasi.» Nydia sanoi. »Annahan se minulle. Kuinka pieni pullo! Minkäväristä se on?» »Kristallinkirkasta», Julia vastasi ottaen pullon takaisin. »Sitä ei voi puhtaasta vedestä erottaa. Velho vakuutti sen olevan myöskin mautonta. Noin pienenäkin tuo pullo pystyy lemmen kiinnittämään koko iäksi.
JOHANNES. Sinun ei tarvitse koettaa. Sinä olet hyvä ilmankin. Sinä et osaa olla muuta kuin hyvä. Sinullahan on kyynelet silmissäsi? ANNA LIISA. Eikös mitä! JOHANNES. Ihan selvästi. Elä väitä vastaan, näenhän minä. ANNA LIISA. Nepä kuivuvat siihen paikkaan. Nyt niitä ei enää olekaan. Onkosta? JOHANNES. Ei. Enkä minä päästä niitä sen koomin tulemaan, en vaikka!
Hitto tietäköön, jos sen niin ansaitsenkaan, mutta se on ainakin varma, että onneani en vaihtaisi mihinkään maailman aarteisiin ja kalleuksiin! Sinullahan on nyt viisi lasta, eikö niin? Niin on, veliseni. Kahta nuorimpaa ei ollut vielä käydessäni täällä viimeksi... Luultavasti he kaikki ovat terveitä?
Sinullahan on kaksi poikaa? Huttunen. Niin on! Vouti. Herra on päättänyt ottaa niistä toisen sotamieheksi. Huttunen. Todellako? Voi, voi minun päiviäni! Mitä minä polonen vaan käyn tekemään! Mutta ettekö te voisi poikaani pelastaa? Vouti. Vaikeata se lienee! Huttunen. Minä pyydän, koettakaa! Vouti. Parastani tahdon koettaa. Kyllähän minä tiedän, että sinä olet kelpo ukko. Huttunen.
Elli, sinullahan on muistoesine herra Aadolfille ... muistutan sinua siitä, ennenkuin ajatuksemme kaikkoavat maallisista, katoavista kappaleista ... pastori vie sen ynnä viimeisen hartaan tervehdyksemme tuolle hyvälle herralle. Elli otti taskustaan pienen muistoesineen, hänen hiuksistaan taidokkaasti palmikoidun kukkasen.
Päivän Sana
Muut Etsivät