Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Vetäkää yht'aikaa tomppelit," kuuluu viimein niinkuin maan alta Sylvesterin ääni. Salissa räjähtää nauru, mutta viimeinkin katoaa ylä-ilmoihin kultatähtinen sinitaivas Rauhalinnan liiterissä. Hiljaisuus vallitsee. Näytelmä alkaa. Esiripun kujeellinen nouseminen oli tehnyt näyttelijöille vähän häiriötä.
Ma vuotan kylmiä rientoja vaan Ja päitä, min järki ei tajuukaan, Ett' elinehtona lauleloiden On sinitaivas ja päivä vaan. Loilu. Sua sääli on mun, Mua sääli on sun, Voi, tuskia mailman turjotun! Olet lempi mun, Olen lempi sun, Mut onnemme näkyy murjotun. Olo haikea vain, Elo vaikea vain, Käy tukkanuotat ja luuta ain. Päät kuumat vain Tuo tuumat vain: Siis, Herra, et suokaan muuta lain!
Hänt' olen palvellut: hän uhka sotur' On päällikkönä. Lähtekäämme rantaan, Niin äsken tulleen laivan saamme nähdä Ja urhokast' Othelloa tähystää, Siks että ulappa ja sinitaivas Sulaapi silmiss' yhdeksi. 1 YLIMYS. Sen teemme. Jokainen hetki uutten tulokkaiden Odottamista on. CASSIO. Ma kiitän teitä, Te tämän urhosaaren urhot miehet, Näin mauria kun suositten.
Paluumatkalla pysähdyimme erään mäen kukkulalle, josta oli lavea näköala ulos seudulle ja vuonolle. "Kuinka ihana, kuinka ihana tämä seutumme onkaan", huudahdin; sillä en ollut mielestäni koskaan nähnyt ihanampaa, kuin tämä lumeton tanner, nuo mustanpuhuvat puut, tuo vielä talvisynkkä meri ja kaiken tämän päällä lännessä sinitaivas vielä kultapilvien peitossa.
Mutta nyt, kuin vihdoinkin loukkauskivi oli sattunut tielle, ja heidän hiljainen elämänvirtansa syöksyi alas tuntemattomaan syvyyteen, nyt läikkyi väkivaltaisesti sen kirkkaat aallot ja kiehuivat ja kuohuivat niin mustina, kuin ei niistä enää koskaan voisi kuvastua kirkas sinitaivas.
Kellä vähänkään oli vaatteita liikenemään, hän auttoi toista pääsemään »kirkkoon». Hätätilassa käytettiin metsäneläinten tai lampaan nahkoja. Lieksan kenttäkin oli jo alkanut metsittyä. Kaupunkiniemen läheisyydessä oli enin aukeaa tannerta. Sinne kokoonnuttiin. Kirkas sinitaivas kattona kaarteli. Brahean raunioilla metsä hiljaa humisi.
Ilta-auringon rusoloiste kimmelteli lammen rasvatyynellä pinnalla ja aaltomaisesti kohoilevilla ja laukeilevilla kedoilla, joidenka kellanvihreätä värivälkkeilyä keskeyttivät siellä ja täällä tummat koivu- ja leppäviidakot, ja tämän yllä kaareili korkealla sinitaivas vähäisine liikkumattomine pilvenhattaroineen, joiden hopeaväri yhä enemmän muuntui vaaleahan purppuraan, mikäli aurinko läheni näköpiiriä.
Päivän Sana
Muut Etsivät