Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän ei minua rakasta enää, kohtelee minua tylysti niin pian kuin vain ilmaisen hänelle tahtoni, joka ei häntä miellytä. Mitä voin sille tehdä? Vastaamatta kysymykseen huudahti pappi: Te siis alistutte, taivutte, myönnytte?! Aviorikos tapahtuu oman kattonne alla ja te sen siedätte! Rikos tehdään omien silmienne edessä ja te käännätte katseenne siitä pois!
Mylord, mahdollista kyllä, että tilaisuuden vaikutus, suloisen illan viehätys, teidän silmienne palo, ja tuhannet muut seikat, jotka kerrassaan voivat saattaa naisen perikatoon, liittyivät käymään kimppuuni sinä onnettomana yönä; mutta te näitte, mylord, kuningatar tuli heikon vaimon avuksi: ensi sanalla, jonka uskalsitte virkkaa, ensi rohkeudella, johon minun tuli vastata, huusin minä.
Siitä, ettette tee sitä, mitä teette, käytännöllisessä tarkoituksessa, vaan ainoastaan sen itsensä vuoksi. Te rakastatte kukkien hoitoa kukkien vuoksi, nähdäksenne niiden kasvavan silmienne edessä. Se oli kohteliaisuus, jonka hän muisti sanoneensa joskus ennenkin, kenties useammankin kuin yhden kerran. Ja hän oli tehnyt sen huomion, että kaikki naiset mielellään omaksuivat.
No niin, se mies on nyt riisunut valepuvun yltään ja näyttäytyy silmienne edessä sellaisena kuin hän on. Hänen kylmän ulkomuotonsa alle kätkeytyy hurjaa katkeruutta ihmisten viheliäisyyttä ja orjamieltä kohtaan, hehkuva viha sortoa vastaan, ja hänen sielussaan liikkui rohkeita rankaisu-, parantelu- ja uudestiluomisen tuumia.
CASSIUS. Ja Decius Brutus. BRUTUS. Hänkin tervetullut. CASSIUS. Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber. BRUTUS. Olette kaikki tervetullehet. No, mitkä valvottavat huolet nyt on Karanneet yön ja silmienne väliin? CASSIUS. Sananen, kuulehan. DECIUS. Tuoss' itä on; Tuoll' eikö päivä koita? CASCA. Ei. CINNA. Suo anteeks, Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
Ylioppilas koetti taas rauhoittua. "Pyydän anteeksi, herra pastori", sanoi hän tyynesti ja kumartaen, "ehkä ei ole soveliasta tällä tavoin tunkeutua vieraan miehen taloon, ja tiedänhän hyvin, että te olette hänen isänsä; mutta jos te, niinkuin minä, olisitte seuranneet häntä lapsuudesta saakka ja, niinkuin minä, nähneet hänen kasvavan omien silmienne edessä, niin voisitte kyllä ymmärtää minua "
Jos hänet saisitte nähdä ennen, kävisi ajatuksenne juoksu hämille ja lukemisestanne ei tulisi niin mitään. Rikkuja ä-kirjaimen päällä rupeaisitte kuvittelemaan hänen silmiksensä, ja kun kerta hänen silmänsä johtuisi mieleenne, tulisi pian koko hänen olentonsa silmienne eteen ja hänen kiharansa peittäisi pois kirjassanne sanat teidän näkyvistänne. Ei; se ei käy.
Sinne jäitte, immet Karjalan, Jäitte järven kirkkorantahan Louhipellon kukkakaunisteeksi. Muistan loistehesta silmienne Taivaskuvat tyynten järvienne, Muisto mieleeni jäi ihanteeksi. Sinne jäitte, sulhot Karjalan, Soutajiksi seljän aaltoisan, Jäitte louhipellon perkaajiksi. Intonne ja työnne, toimintanne, Niiss' on toivo, turva Karjalanne Ollut ja on päiviks ikuisiksi.
Mutta eipä hän olekaan nyt kauempana kuin Rheims'issä, ja jos te välttämättömästi tahdotte, että lupaukseni aivan puustavia myöten tulisi täytetyksi, niin voi hänet heti saada tänne teidän silmienne ihaeltavaksi.»
Hän silmienne eessä vapisee, Ja poski vaalas rikoksesta kertoo. WERNER. Ma kyllä vaalenenkin, kapteini, Ja ensi kerran eläissäni, luulen! Vaan enpä petoksesta, en rikoksesta. Ma siitä vaalenen, ett' aivo terve On voinut synnyttää ees aatoksen Niin mustan vehkeen todenmoisuudesta. VON ST
Päivän Sana
Muut Etsivät