Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mutta koska hän oli ehtinyt noin puoleen permantoon, pisti hän jälleen luudan piika-raiskan kouraan ja lausui: »noinhan kiltin tytön lakaiseman pitää». Silloinpa emäntä, joka tulipesän ääreltä katseli kuinka Aapo, luuta kourassa, hyöri piian kanssa, nauroi vilpitöntä, sulavata nauruansa, nauroi tiristäen silmiänsä, kämmenet vasten polvia, kumarruksissa.
Lykätään vene vesille ja järjestetään se käyttökuntoon: silloinpa Lemminkäinenkin yhtyy matkaan. Tästä näkyy, mikä ihmeellinen vene ja mikä ihmeellinen matka on kysymyksessä. Väinämöinen laulaa veneen täyteen väkeä; mutta ne eivät ole tavallisia ihmisiä, jotka muualta tänne olisivat saapuneet, vaan taikavoimalla näkyviin loihdittuja olentoja mikä näkyy siitäkin, etteivät saa venettä liikkeelle.
Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin silloinpa viinasta takaperot tein, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä. Ja kun unen helmahan vaivuin näin, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
Ja Jumala aina käskisi mennä noutamaan jonkun lapsen taivaaseen tahi lähettäisi ruokaa jollekin. Hän tahtoisi Jumalalta äidillekin ruokaa ja kahvia ja nisuleipää... Olisi niin hauska... Vaan silloinpa hän ei saisikaan äidin vieressä nukkua eikä päivälläkään olla äidin luona, kun pitäisi olla taivaassa... Ja kuka äidille tekisi käämejä.
Mutta kun joskus kuului nuo kolme kauheata palolaukausta, jotka panivat ikkunaruudut helisemään ja särkivät monta silloinpa oli hätä ja tuska rajatoin.
KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve. ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se oli sotaa! Ja lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. KATRI. Koko selkä piimässä! ANNI. Mitä sotaa se sitten oli? PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.
Usko minua, niin en ole tuhrinut silmiäni sitten kuin emo-eukkoni haudalla, koska muori peitettiin maan mullan rakoseen, silloinpa vähän pihauttelin. Muutoin, koska poika-rässyä kovan onnen päivä uhkaa, niin aattelenpa aina: eihän tuosta kuolemata vihaisempaa tule. Mitä suremme? Aika antaa uusia neuvoja. JUHANI. Oikein! Sen tempun näytän teille kohta, näytän, peijakas vie!
Mutta se on käyttämättä tuolla vajassa ja luulenpa, ett'ei Elina ole sitä edes nähnytkään; ei Holt varmaankaan ole sanonut, että se on häntä varten tehty. Entä silloin, kuin tyttö oli sairaana! Silloinpa voi selvästi nähdä sedän huolta hänestä. En tiedä milloinka hän siihen aikaan nukkui ja söi.
Heikki nyt hitaasti kulki Pyhän Annan kappelin seinän sivuitse tätä pyhää maata astuessaan hän ei laiminlyönyt silmiensä ristimistä ja ave-rukouksen lukemista. Silloinpa virkkoi ääni, joka kuului tulevan yhden kappelin ulospistävän seinäpielen takaa: "Nyt se viivyskelee, jonka olis tarvis juosta."
Selitä, poika! Kostoksi kova-osainen Nosti kyntensä koholle. TAINA. Kuka nosti? AINO. Mistä kosti? VANHA JOUKO. Jatka, poika! NUORI JOUKO. Tappelimme Niinkuin metsot soitimella Tärähteli hiekkatanner. Sinne se kupertui kurja. TAINA. Kuka nyt kupertui? lausu! NUORI JOUKO. Ensin hän yleni maasta, Kuusen alta kurkkuhuni, Siitä kasvoille kapusi, Silloinpa sipaisin miestä Kupehilta luisin kourin.
Päivän Sana
Muut Etsivät