Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hän ei koskaan tullut ajatelleeksi, että sellaista leipää ja sellaisia korppuja, mitä hänen kotonaan tarjottiin, ei saisi joka talossa ettei hopea aina ole niin kiiltävää, lasit niin kirkkaat, suola niin hienoa ja sileätä, sekä pöytäastiat niin aistikkaasti asetetut, kuten hän oli tottunut näkemään kotonaan, missä kaikki sujui kuin itsestään sillä vaimoni on niitä emäntiä, jotka koskettavat kaikkia niin hellällä kädellä, ettei kukaan huomaakkaan hänen kosketustaan.
Ensimmäinen putous on liki kahta sataa jalkaa korkea, ja vesi on alas saapuessaan lumihöytäleiden näköistä; sen perästä kokoutuu se taas uudeksi putoukseksi, ja juostuaan ainakin viisikymmentä kyynärää eteenpäin sileätä kalliota myöten, syöksee se taas jyrkkäystä alaspäin sata jalkaa tai niin, heittäytyen penkereestä penkereesen, ensin yhtäänne, sitten toisaanne päin ja koettaen päästä alas tasangolle, joka viimein onnistuukin."
Hän seisoi pää kumartuneena; tummat sypressit humisivat ... hänen silmänsä painuivat kiinni. Silloin hänestä tuntui, kuin elämä olisi saari keskellä sileätä, teräksenkirkasta merta: Saarella istuu yksinäinen kaunotar, ja hänen suuret silmänsä utelevat. Ympärillä vallitsee synkkä mieli; hän itse on milloin iloinen, milloin suruissaan tai kumpaakin yhtaikaa.
Nydia hiveli vielä palmikoitua tukkaa ja sileätä otsaa hennonpehmeitä poskia hienopiirteisiä huulia valkeata joutsenkaulaa. »Nyt tiedän, että olet kaunis», hän sanoi. »Ja minä voin nyt aina pimeässä mailmassani maalata ja kuvata sinut aivan tarkkaan.» Kun Nydia oli mennyt, tuudittautui Ione ihaniin unelmiin. Glaukus siis rakasti häntä hän oli sen tunnustanut niin, hän rakasti Ionea!
"Teidän pitäisi kilpailla keihään-heitossa." Haralda katsoi pitkään goottikuningasta, punastui sitten ja suuteli haukan sileätä päätä. Totila vastasi: "Huono seuraus oli tarun mukaan Sigfridin ja kilpi-neitosen välisestä taistelusta. "Tervehtiköön pikemmin rauhallisesti nainen naista. Ojenna, Haralda, kätesi morsiamelleni."
Niin, eihän se sitten . Mutta Matti ei saanut sittenkään oikeata käsitystä, mitenkä ne pysyivät, niin etteivät luiskahda... Vaan tottapahan ne on ne niin asettaneet, että pysyvät ... itsepähän tiesivät... Matti ja Liisa koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata ... kyllä oli sileätä... Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa.
Tuokion kuluttua olimme jättäneet kylän ja kiidimme nyt sileätä tietä myöten. Helppo on arvata, mimmoiset tunteet minut tällä hetkellä valtasivat. Muutaman hetken perästä olin näkevä sen, jonka jo luulin kadottaneeni.
Pieneen salareikään oli sinne kuin lapsenkamarin ikkunaan ryhmittynyt neljä nuorta sileätä oravanpäätä, ja näitten mielenkiintoa sanomattomasti herätti se kumma eläin, joka niin raskaasti astua tömisteli heidän allaan.
Ja nyt nuo rohkeat ja tuliset miehet, nuo kohtalon kolhimat, elämän rajutuulten pieksämät miehet, jotka olivat lujasti panssaroituneet uhmaamaan koko mailmaa, valmiit kidutusta kärsimään ja asestetut kuolemankin voittamaan miehet, jotka olivat kuviteltavimman jyrkkänä vastakohtana herkille hermoille, pehmeille sydämille, nuoruusiän hennolle hauraudelle, samat miehet nyt ympäröivät lapset, hyväilivät näiden sileätä otsaa, ja heidän partahuulensa vääntyivät lapsekkaaseen ja isälliseen hymyyn.
Taavi huomasi mieluisaksi, vaikka välttämättömäksi pakoksi pysytellä lähellä Mirandan kyynärpäätä, jopa niin että kosketti hänen hamettaan, sillä eivät hänenkään tottuneet erämiehen silmänsä alussa huomanneet mitään. Mutta Miranda, joka oli niin ihmeellisen terävänäköinen, astui sukkelaan ja epäröimättä, ikäänkuin keskipäivällä ja sileätä tietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät