Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kun huudot olivat hälvenneet, sanoi ukko Lode. "Jos me nyt hiipisimme pakoon, kun toverimme hiljan Siikajoella osoittivat, mihin he kelpaavat, silloin me ansaitsisimme koko Suomen kansan pilkkanaurun ja häpäisemisen. Ei, tapelkaamme, eversti; se on ainoa, jota pyydämme, ja minä olen varma siitä, että joka mies koko armeijassa toivoo taistelua".
"Saattepa nähdä, vaari, ettette te turhaan ole opettanut minua lataamaan ja ampumaan. Tykinpauketta en minä pelkää ensinkään, minä kuultelin sitä läheltä Siikajoella ja silloin minä jo totuin siihen. Saatte olla varma siitä, etten minä tahdo olla isää huonompi". Kun vanha soturi taputti pojanpojan päätä, tipahti lämmin kyynel hänen hopeanhohtoiseen partaansa.
Tämä rykmentti kuului Siikajoella, ynnä Uudenmaan rykmentin kanssa, siihen prikaatiin, jonka päällikkö Palmfelt oli. Tutshkov, Nikolai Aleksejevitsh, synt. 1761, venäläinen kenraaliluutnantti; johti keväällä 1808 jonkun aikaa, huhti- ja toukokuussa, Klingsporia vastaan taistelevaa venäläistä joukkoa. Sittemmin hän, heinäkuusta asti, sai päällikkyyden Sandelsia vastaan. Kuoli 1812.
Kaikeksi onneksi oli matkustajain iso venäläinen reki mennyt rikki Siikajoella, joten Elias tällä kertaa saavutti heidät helposti. Reippaasti astui hän Kerttulan majatalon tupaan ja tapasi siellä samat ihmiset, joita hän muutamia tunteja sitten oli niin ajattelemattomasti hätyyttänyt Raahen tullin luona.
Kukapa nyt oli Kyöstiä iloisempi. Hän oli itse saanut puhutella Siikajoen urosta, ja tämä oli katsellut köyhää, suomalaista poikaa niin ystävällisesti, ettei poikapoloinen milloinkaan muistanut nauttineensa niin iloista hetkeä. Kun Kyösti oli kertonut isänsä olleen Siikajoella kaatuneiden joukossa, oli Adlercreutz taputtanut häntä olalle ja sanonut; "Sittehän sinulla on hyvä esikuva poikaseni.
Mutta kun se ei näyttänyt aikovan sen edemmä ja kun meillä oli vahva vartijajoukko Siikajoella, mahdollisia partiojoukkoja pidättämässä, niin palasivat elokuun lopussa sekä papit että talonpojat, jotka sitä ennen olivat Kemiin paenneet. Vuoden 1714 syysvilja seisoi valmiina pelloilla; joka rukiinjyvä oli aarre, ja kenpä ei olisi tahtonut korjata, mitä korjata voitiin!
Niin kiireistä oli tuo pako, että kun meikäläiset lähtiwät Hämeenlinnasta Maaliskuun alkupuolella, oliwat he Siikajoella jo Huhtikuun kahdeksantenatoista päiwänä! Nyt oli Heikkikin taas likellä rakkainta ystäwäänsä, morsiantansa, mutta minkälaisella sydämellä ja tunteilla? Paon saastainen häpeä painoi raskaasti hänen sydäntänsä.
Siikajoella olen aina vapaasti kulkenut, mutta järvensuusta olen joka kerta takaisin kääntynyt.» Vasten tahtoani oli loppupuoli vanhuksen kertomuksesta minuun tehnyt syvän vaikutuksen. Otaksuin, että poika oli kalastusretkellä veneeseen nukkunut ja ampumiset uneksinut. Mutta isän kostoretki antoi tapahtumille jonkinlaisen todellisuuden varjon ja pani mielikuvitukseni oudosti liikkumaan.
Minä olen wain täyttänyt pienen osan tässä suuressa yhteisessä työssä", sanoi Heikki, katsellen weristä säiläänsä. Seuraawana yönä ei joudettu nukkumaan Siikajoella, sillä siellä iloittiin onnen ensi=aamun koittehessa. Tuo oli Suomen sotajoukon iloa. Mutta eräässä pienessä syrjäisessä mökissä näyttää olewan surua. Pahasti haawoitettu henkilö makaa siellä elämän ja kuoleman rajalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät