Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Seuraavana juhannuksena veivät Helka ja Topias Tapanin esikoisen ristittäväksi ja Topias pani pojalle oman nimensä. Samana päivänä täytti hän itse yksikolmatta vuotta ja samana päivänä luki Tapani hänelle perintöosuuden käteen. Antaessaan viimeisen setelin sanoi Tapani: "Nyt on oma kädessäsi." "Niin on... Ja tosi edessäni." "Eikä ookkaan kiviä kädessäsi!"
Hän laski setelin Doran käteen. "Ei niin, ei niin mamseli Miller ... tätä en minä ole ansainnut" Ja kyyneleet juoksivat hänen silmistänsä. "Rakas lapsi, älkää asettauko näytelmäksi, vaikka minä en voi käyttää kukkianne," virkkoi Annette ja palasi vierasten joukkoon. "Hän oli pikku naapurimme tuolla ylhäällä ikkunassa", sanoi Annette hymyillen. "Minä en voinut ostaa hänen kukkiansa".
Aamulla teki Topias tilin sihteerin kanssa. Kuin vaatteet, jotka oli hänelle ostanut ja antanut, vähennettiin palkasta, niin jäi saamista sata markkaa. Topias avasi piirongin, ottaakseen yhden setelin rahoista, jotka oli voittanut luudanvarsikaupassa, mutta Josu puikahtikin eteen, pyytäen: "Malttakaas hiukan." "Mitä nyt sitte?" "No minä näin iltayönä niin hassuja unia tai näkyjä, tai..."
Ja jos ne pöllöt ovat tehneet hänen kanssaan kontrahdin ja hän vetoaa siihen, niin minä lyön kirjapainon oven lukkoon. HILLERI. Onko kirjapaino kauppaneuvoksen? KAUPPANEUVOS. Se on rouva Danellin rahojen panttina. HILLERI ottaa pöydältä setelin ja vie kauppaneuvoksen nenän eteen. KAUPPANEUVOS. Mitä? HILLERI. Eikö kauppaneuvos tunne hajua?
Oletteko tyytyväinen tähän seteliin? kysyi nainen itsepintaisesti, levittäen hänen eteensä uuden sadan-riikintaalarin setelin. Tietysti minä olen siihen tyytyväinen, vastasi ukko; se näyttää olevan täysin oikea, niin että, ellei olisi liikkeellä muullaisia kuin se, ei hirsipuullamme olisi muita leikkitovereita kuin viattomat varpuset ja harakat.
"Ja tuo jotain muuta on tietysti oleva kangas uutta tauluani varten". Kaarle Rossiter lausui tämän vastauksen tuimalla, murisevalla äänellä; otti kurttautuneen dollarin setelin taskustaan ja pani sen pöydälle lähelle vaimoansa, sitten tarttui hän jälleen kirjaansa ja luki eteenpäin. Tämä kirja oli englantilaisen taidearvostelijan Ruskin'in kirjoittama.
Sen jälkeen kääntyi hän Brunon puoleen ja katsoi häneen niin lumoavasti, että mies huomaamattaan vaipui maahan polvilleen. Mutta jos hän olisi nähnyt Annan kasvojen ilmeen, kun tämä jälleen kääntyi poispäin ja se kuvasi hänen sisimpiä ajatuksiaan olisi setelin väärentäjä varmaan jäänyt ottamatta alas, eikä hänen rakastajattarensa olisi enää saanut tilaisuutta virittää paulojaan.
Ja hän otti esiin lompakkonsa ja antoi Julia neidille summan, minkä tämä mainitsi. "Kiitos", sanoi nuori tyttö ja pisti setelin taskuunsa. Sitten hän sanoi hyvästi kaikille. Rouva Blum, joka ei vielä tiennyt, mitä oli tapahtunut, syleili häntä ja kuiskasi kyyneleet silmissä: "Lapsi parka!"
Avaten kukkaronsa, Lovisa otti sieltä setelin ja laski sen lesken kouraan. "Te olette enkeli", huudahti leski, "joka noin surkuttelette kohtaloani, jonka ei luulisi niin syrjäistä liikuttavan. Mutta Herra herättää joskus armeliaisuutta niissäki, joilta ei sitä arvaa odottaa". Leski ei arvannut, kuinka pistävältä loppuosa hänen puheestaan kuului Lovisan korviin.
Ja yksi herroista heitti hänelle setelin... Hän ei katsonut miten suuri se oli, mutta se oli kymmenen kertaa suurempi arvoinen, kuin nekat. Kas niin, pojat! Tapelkaas kuka teistä saa useammat nekat! huusi hän ja kylvi tuutin sisällön poikajoukkoon. Ne juoksivat yhteen läjään ja tappelivat, herrat nauroivat, niin että tahtoivat turmeltua."
Päivän Sana
Muut Etsivät