Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"Anna minulle takaisin Tivolipiletiksi ja olutseideliksi, niin hän saa loput." "Minä annan viisi kruunua, mutta sinun pitää lainata ne minulle huomeneksi, Fredrik." "Minä panen puolestasi kymmenen; ethän niitä kuitenkaan maksa takaisin." Hän pani erään setelin hattuun. "Ja nyt matkaan. Juokaa sampanjaani niin paljon kuin vaan haluttaa.
Vanhuksen ääni oli painuksissa ja hän katseli levottomasti ovea kohden. Anna tunsi itsensä niin iloiseksi, miten onnellisesti sattuikaan kun hänen rakas kummitätinsä juuri huomasi poistaa tämän murheen tuon vanhan yksinäisen harteilta. Hän otti setelin esiin ja pisti sen hänen käteensä: Se on rouva Hellsbergiltä, Biina neiti!
Ethän vaan puhune totta, tiedän mä, sanoi Torger kiiltävin silmin. Jumala sinua siunatkoon! Hän astui esiin ja suuteli Ole Bullin kättä. Ja nyt pannaan kaikki tyyni jotakin Torgerin viuluun olkaa niin hyvä, kirjuri ja te myös, sanoi hän naisväelle. He nauroivat ja tulivat tuomaan lanttiansa, ja Ole Bull pani sinisen setelin.
Nimi Sigrid vaikutti että, entinen neiti Eeva, nyt rikas vapaaherratar T , kelmeni: mutta ei muuta, hän otti muutaman setelin ja kurotti ne akallen, joka seisoi vieressäni, sanoen: Kait se on lapsenne, ottakaat nämät lääkärin hoidoksi. Kiitän nöyrimmästi, armollinen vapaaherratar, sanoi akka, jonka silmät loistivat ahneudesta ja tytyväisyydestä.
"Mitä se lanko nyt yht'äkkiä rupesi tytärtään kaipaamaan", valitteli ukko, "juuri kun minä olin ennättänyt kiintyä häneen kuin omaan lapseen". Ja sitten hän lähetti Annalle setelin, "jotta lapsella edes olisi matkarahaa, jos hän tahtoisi palata pois sedän luo". Mutta ei tahtonut Anna palata. Ulkonaisista huolista oli Annalle se hyöty, että ne haihduttivat polttavia ajatuksia.
Anna työnsi setelin pieneen sievään kukkaroonsa ja riensi sitä tietään vanhan neidin asuntoa kohti, joka oli muutamassa kaupungin ulkosyrjässä. Se oli pieni hökkeli, kuuluva erään kammantekijän omistamaan taloon, jonka vaimo oli kaikkein ankarampia "heränneitä".
"Konkurssintekijä! ... konkurssintekijä!" matki Rejer pilkallisesti itsekseen, kulkiessaan pimeässä edestakaisin "Konkurssintekijä!"... Hän pani kymmenentaalerin setelin, viimeisen, mikä hänellä oli, takaisin sinne, missä sadantaalerin oli ollut ja meni sitä tehdessään lyhdyn valoon; eihän haitannut, jos ihmiset uskoivat siellä olevan useampia sadantaalerin seteliä, mistä ensimmäinen oli lähtenyt!... Ja joll'ei hän ollutkaan rahakas, tulisi hän kuitenkin näyttämään heille, että hän pian pääsee siksi! hän keikisti niskaansa kuin jalopeura...
Elä edes puhu enää, pahaa tekee, kun sitä ajatteleekin. Täytyy heittää kerrassa mielestä pois koko juttu. Mutta eihän sitä niin helposti saanut karkoitetuksi. Aina syvemmälle se vain tunki, mitä enemmän hän koetti sitä vastaan taistella. Kotimatkalla hän tarkasti katseli katukiviä, että jos sattuisi sieltä löytämään jonkun kultarahan taikka setelin.
Voin kyllä! vastasi Adelsvärd, pisti hänen käteensä rasvaantuneen ja rikkinäisen italialaisen setelin, jätti hyvästi ja lähti. Jouduttuaan kapakasta ulos hiljaiseen yöhön hän koki päästä selville paikasta ja suunnasta. Venetsian voi luulla tuntevansa kaikin puolin eikä sittenkään tunne sen kaikkia puolia.
Olen muistavinani, että teillä juoksupoikienne joukossa oli muuan nuorukainen nimeltä Cartwright, joka tutkintotilaisuudessa osotti kunnollisuuttansa." "Kyllä, herra Holmes, hän on täällä vielä." "Tahtoisitteko kutsua hänet tänne? Minä haluaisin myöskin saada tämän viiden punnan setelin vaihdetuksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät