Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
"'Säkki päähän ja järveen', säesti Iida-mamseli, ainoastaan maisteri puolusti meitä ja sai, kun saikin, heidät taipumaan siihen, että kaksi meistä sai armon. Toinen olin minä, joka olin osannut hankkia itselleni valkean hännän pään, toinen oli ison pappilan nykyinen Rappe, jolla on valkea seppele kaulassa.
Elinan äiti makasi yhden sellaisen ristin alla, sillä kirkkoon hautaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Hänen mielensä rupesi äkisti ikävöimään sinne. Seppele, jonka hän oli uuteen kotiin tultuaan sinne vienyt, oli jo ammoin kuivunut ja auringonpaisteesta paahtunut Nythän hyvin sopi viedä sinne uusi, ja palata saattoi Elina sitte yhdessä hänen kanssansa, joka oli hänelle niin rakas.
Ja kun hän perille tuli, niin heti kertoi kerrottavansa. Hirmuisesti suuttui valoisa jumala tätä kuullessaan. Seppele, joka koristi hänen päätänsä, luiskahti alas ohimoilta, kultainen lyyry putosi maahan, hänen muotonsa muuttui. Vihan vimmassa hän sieppasi vierestänsä peljättävän hopeajoutsensa, asetti siihen pitkältä sattuvan nuolen, ja tähtäsi suorastaan lemmittyä neitsyttä vastaan.
Amalia kulta! Anna minulle yks' seppele! Oi armaani! kuinka vaalea on otsasi ja kylmä! Suo minun tehdä tämä rakkauden osoitus sinulle suo särjettyjen kukkain toinen toisiaan suudella! Ja nyt jäähyväiseksi yksi suudelma! ensimmäinen ja viimeinen! Burmeister. Yksi vaate vielä puuttuu tuohon kauniin kuolinpukuun. Se ei saa siinä puuttua!
Tiedetäänhän, että lemmen seppele oli heidän välillään sidottu, joskin siinä löytyi paljon pistimiäkin, mutta rakkaus on kärsivällinen. "Rakkaus on luja kuin kuolema," huokaili Kaarlo usein, mutta epätoivo ei kuitenkaan heittänyt häntä rauhaan se kolkutti hänen sydämensä ovella ja väliin se valtasi hänet kokonaan.
Mutta olihan siinä aivan lähellä toinenkin risti; kenenkähän se oli? Ja seppele? siitähän ei ollut enää muuta, kuin muutamia kuivaneita karoja jälellä! Synkkä aavistus sydämessä, riensi hän kiireisin askelin kummulle. Silmänsä eivät olleet pettäneet.
Naisilla oli molemmilla kukkaseppeleet kädessä. Toisella, joka näytti olevan keski-ikäinen, oli kaksi, mutta nuoremmalla, joka oli elämänsä keväimessä, oli ainoastaan yksi, lemmenkukista sidottu seppele. He lähenivät hautaa, jonka päälle mustaan kiveen oli piirretty Rantalan isännän ja hänen ensimmäisen vaimonsa nimet. Haudankaivaja lähestyi heitä. "Hyvää iltaa, Rantalan emäntä!"
Luvatkaa minulle, että seuraatte minua sinne ja rupeaatte asumaan lähellä kirkkomaata minä tulen pitämään huolen teistä ja sitten hoidatte te vähäistä hautaa, etteivät kukkaiset pääse lakastumaan ja että sinne pannaan seppele." "Sen tahdon tehdä." Askeleita kuului portaissa. Neitsy Madsen tuli lääkärin kanssa. "Nyt on minun laitani huonosti, herra tohtori." "Minä näen sen."
Siinä makasi valkoisella liinalla Camillan ruumis morsiameksi puettuna ja seppele mustalla tukallaan. Hymyilevä, rauhallinen piirre väreili hiukan auenneen suun tienoilla. Arkun jäljessä hoiperteli hiukset hajallaan ja jäykästi eteensä tuijottaen onneton äiti jalosukuisten rouvien ympäröimänä ja tukemana. Joukko orjattaria päätti kulkueen, joka vähitellen katosi hautaholviin.
Useimmat näin sanoneista olivatkin jo maan povessa, kun pyrstötähti toistamiseen tuli näkyviin; mutta poikanen, jonka puoleen puikkonen kynttilässä oli kallistunut ja josta äiti oli ajatellut: "hän kuolee kohta!", hän eli vielä, oli vanha ja harmajapää. "Harmaat hapset ovat vanhuuden seppele", sanoo sananlasku, ja hänellä oli monta semmoista seppeltä, hän oli vanha koulumestari.
Päivän Sana
Muut Etsivät