Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mutta kun hänkin sitten tunsi minun, aukeni hänen suunsa aina korviin asti; hän itki ja nauraa rähötti, vetäytyi minun selkäni taakse sillä eteen hän ei voinut luokseni tulla ja kertoi sitten että se näytteliäseura, jonka kanssa hän oli maata kiertänyt, suurin joukoin oli karannut Thalian lipuilta isänmaan suojeliain riveihin. Hänkin oli muka saman kohtalon omaksi joutunut.
Katsoin parhaaksi antaa suostumukseni jonkun kauniin syyn nojalla, sillä minä näin Alanin käyneen miettiväksi. Ja sitäpaitsi päättelin itsekseni heti kun käännän heille selkäni, ottavat he kuitenkin minut mukaan syytöskirjaansa, joko sitten suostun siihen tahi en. Mutta siinä huomasin erehtyneeni.
"Nyt nyt on on parempi minä istun hiljaa. En kestä enää ponnistuksia, pankaa tyyny selkäni taakse ja antakaa ylleni yötakki valkoinen, jossa on siniset nyörit ei tee mitään, jos siihen tuleekin veripilkku ja enhän sitä enää ole käyttävä." Neitsyt meni itkien hakemaan. "Kas niin, antakaa minulle vaan jakkara jalkain alle, niin istun hyvin."
Vielä moniaita askeleita astuin eteenpäin, niin huomasin joutuneeni synkkään korpeen, erämaahan, jossa ei näkynyt kuin jotenkin paljaita, paikoin sammaltuneita kallioita ja yltympäriinsä jäätä ja lunta, mihin silmä vain katsoi. Oli kovanlainen pakkanen mielestäni eikä aikaakaan, niin en enää metsää nähnytkään selkäni takaa.
Kauko astuu hiljemmin... Olkoonkin jalkani kankea, selkäni on vielä suora. Joskaan eivät omat kantapääni enää karkelossa nouse, niinkuin ennen, nousee vielä tytön, jota heitän. Eikä se ole astunnassa, vaan olennassa, ei ole reuhdonnassa, vaan ryhdissä. Ja Kauko näkee taas nuoruutensa näkyjä... »Katsokaa, siinä hän tulee! Kuka hän on, joka tulee? Kauko hän on! Ettekö tunne?
»Minäpä en lähdekään ulos niin helpolla. Minä seison näin ja sinä siellä selkäni takaa ja kainaloni alta selität asian, kerrot miten on ja minä sitten sanon loppusanat.» Elsaa mieli naurattamaan, vaan Liisa oli tosissaan. Ja kun Liisa oli kerran saanut päästä kiinni, niin siinä ei enää auttanut Antin armo eikä Tuomaan tuluksetkaan. Ja se kävikin mainiosti.
Valta teillä Ain' olkoon ajaa maasta puoltajanne, Siks että oma tyhmyytenne, jok' ei Käsitä mitään, kunnes äilön tuntee, Kosk' yhä riidass' eläen itse ette Te itseänne säästä, myypi teidät Katalan kurjiks orjiks kansan käsiin, Mi teidät voitti miekan iskutta! Halveksuin selkäni ma käännän teille Ja Roomalle: on muuallakin mailmaa. AEDIILI. Nyt kansan vihamies on poissa, poissa!
Onhan aivan käsittämätöntä miten ne sinne ovat joutuneet." "Selkäni, selkäni!" "No, nyt on rouva yhtä punainen seljästään kuin minun Rikhardini eilen, kun yliopettaja oli tehdä hänestä raajarikon." Rouva loi häneen tutkivan silmäyksen. Gunhild seisoi siinä säysynä ja nöyränä kuten aina. "Tahtooko rouva vitsomista?" "Tahdon, kiitos. Vai niin, pikku Rikhard sai siis eilen selkäänsä?"
Neuvo minua, eno, opeta minua, niinkuin ennen opetit! Sinä et enää välitä minun opetuksistani, olet siellä maailmassa saanut opettajia, joita tottelet enemmän kuin minua. Et saa sanoa niin, eno, minä tahdon totella sinua ja minä tottelen! Se on se romaanisi, tuo tuossa ... anna se tänne! Minä tempasin sen hänen kädestään ja kätkin sen selkäni taa.
Minä pötkin niin huomaamatta ja salaa kuin suinkin tästä kaupungista tieheni, tuskanpelosta vavisten, kun ajattelin että selkäni olisi ollut vähällä saada kärsiä virheellisten silmieni tähden taikka että minut olisi pilkalle ajettu kaupungista pois, merkittynä tuolla inhottavalla vääräuskoisen kerettiläisen nimellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät