Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sillä housuistaan minä heidät nyt tunnen. Siitä huolimatta koetin minä kuitenkin täyttää rintaani juhlallisilla tunteilla. Oikasin selkäni, kääräsin turkkini ruumista myöten, vetäsin tuoretta ilmaa keuhkoihini ja kuvailin mielessäni päivän merkitystä. Nyt on se päivä, jolloin taas maan säädyt kokoontuvat keskustelemaan ja päättämään maan ja kansan asioista.
Minun selkäni takana? Luonnollisesti. Tehän olette ollut kadoksissa. Ja kuten näkyy, ei teistä siinä olisikaan ollut mitään hyötyä, vaan pikemmin vahinkoa. Ja saanko luvan tietää, ketkä ovat ottaneet tuon ystävällisen toimen hartioilleen? Rabbing. Teidän esimiehenne. Hän tietää siis asiasta? Kyllä. Minulla on häneltä pieni kirje teille. Vapaaherra ojensi sen hänelle.
"On parempi jos istun hiljaa. En siedä enää vaivata itseäni. Pankaa patja minun selkäni taakse ja antakaa minulle yönuttuni tuo valkoinen sinisillä nauhoilla ei haittaa mitään, jos siihen tuleekin veripilkkuja? minä en tule sitä enään käyttämään." Neitsy meni itkien tuomaan pyydettyä. "Kas niin, antakaa minulle nyt pallituoli jalkojeni alle, niin minä istun mukavasti."
Minua halutti melkein vastustamattomasti polkea jalkaani käänsin äkkipikaisesti hänelle selkäni ja huudahdin olkapääni yli kuohuen vihasta: "Nyt en enää huolikaan koko rahoista en ollenkaan!
En ollut entistä kotiani tuntea enää; akkunaruutuja oli säretty eikä näkynyt valkeaa missään. Ovet olivat lukossa eikä näkynyt yhtään palvelijaa. Hän nauroi selkäni takaa ja sanoi ivallisesti: "Niinpä niin; ei siellä ole ketään. Kuitenkin Bendel lienee kotosalla; hän oli kotiin tullessaan niin väsyksissään, että tuskinpa kykeneekään muuhun toimeen kuin pirtin vartioimiseen." Taas naurahti hän.
"Minäkö kumartuisin? En, ei ennenkuin selkäni menee kolmeen palaseen!" huudahti hän äkkiä valeana ja tuskissaan, "ja sitten voitte katsella onko kenessäkään heissä mitään koukistunutta." Rouva Juhl säpsähti; piirteet suun ympärillä ja ylöspäinen nenä olivat hänelle ennestään tutut, hänen miehensä nenä oli aina vaan punainen silmälasien kohdalla ja vähän alempana poskilla.
SAKERI. Elä sentähden ilmoita minun olleen seurassasi juomakengilläsi kaupungissa! IIVARI. En, vaan sanon, että kohtasin teidän vasta ihan tullipuun alla, tullessani ulos kaupungista. Olkaat hyvässä turvassa, eno; minä pelastan selkänne. SAKERI. Minun selkäni? IIVARI. Niin teidän kuin Eskon ja omani! ESKO. Kas kas, mikä ihmeellinen käännös! Nyt himoomme päästä kotia kuin voiton-sankarit sodasta.
Huoneesta ei kuulunut pitkään aikaan hiiskahdustakaan. Antero aikoi nousta ja pistää päänsä matalasta ikkunasta sisään, kun joku ovi aukeni ja paukahti kiinni ja alkoi kuulua raa'an ja riitelevän äänen melua. Että kehtaat eikä minulle mitään sanota minun selkäni takana kuljetaan niiden roistojen seuroissa Ei ne ole mitään roistoja, kuuli Antero sisarensa äänen sanovan.
Asuntomme asetimme suuren, varjoisan vahterin alle, ja pöytänä oli meillä suuri kivi, jota kantaessani melkeen olin taittaa selkäni; tälle kivelle levitti Susie pienen liinansa ja valmisti sille päivällisemme. Hänen johdon alla lisääntyi talomme vähitellen kyökilläkin; siellä pesimme lautasemme, joksi käytimme vahterin suuria lehtiä.
Kahden meren välillä on täällä kylliksi kumpuja ja kanervikkoja, David, ja minä myönnän, etten ole ollenkaan halukas pysymään seurassa, missä minua ei suvaita.» Hänen sanansa kirvelivät minua. Ne tuntuivat paljastavan uskottomuuteni. »Alan Breck!» huudahdin. »Luuletko, että kääntäisin sinulle selkäni, silloin kun olet tukalimmassa asemassa? Sellaista ei sinun pitäisi sanoa minulle vasten silmiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät