United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänkin oli aikanaan nuori, kaunis ja rikas herra, mutta hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä, ja kun hän nai minut, oli hänen terveytensä jo rappiolla. Mutta tässähän seison ja kulutan aikaa antakaa minulle lippu, hyvä herra ylioppilas, pienokainen odottaa." "Minä tuon sen itse. Missä te asutte?" "Viereisessä talossa. Toinen ovi, kun astutte portaita ylös." "Hyvä."
Miehet, uskottepa, että olen hullu Teille avatessain sydämmeni näin. Mutta näiden kierrostuulten kiljuessa! KASPER. Minä seison ihan kierrostuulen keskel. KASPER. Tyttäreni, nosta pääsi korkealle! ALMA. Miehet, uskotteko, että olen hullu? ELINA. Ei; he kyllä käsittävät toivottoman Lemmen hurjat, huohottavat karkelot.
"Tahdonpa koettaa", sanoi Per, sysäsi takin hihan ylös ja katseli jäntevää käsivarttansa. "Jos sinä uskallat tulla!" huusi Bergit nauraen ja uhaten kädellään, "niin minä ajan sinut pois". "Sitä et voi", sanoi Per, otti hänen kätensä ja kätki sen omiin käsihinsä. "Mutta minä lukitsen oven". "Minä seison ulkopuolella". "Mutta minä menen lukkarin vaimoksi".
Ja kuitenkin minä olen varma siitä, että seison paljoa korkeammalla henkisen kehityksen kannalla kuin kaikki jumaliset. Minulla on ihanne, joka asuu niin huimaavan korkealla, on niin yliluonnollisen abstraktinen, että sille on mahdoton mitään maallisia muotoja löytää paras todistus sen henkisyydestä. Järki se on minusta ainoa, joka vivahtaa johonkin yliluonnolliseen.
Hänen kiroilemisestaan ja alituisesti uudistuvista »perhanan perhanoistaan» ei niin paljon välitetty kuin hänen jutuistaan, joita hän kertoi täysissä tosissaan ja vaatien että ne täytyi jokaisen uskoa, lopettaen tavallisesti kaskunsa: »piru minut periköön jos tässä seison ja valehtelen.» Hänen juttunsa olivat jonkun verran samaa lajia kuin »Kulkurinissen» »Vermlantilaisissa» ja häneen verrattuna olisi itse autuas Münchausen seisonut kuin niistetty koulupoika.
Enhän tiedä, oliko lapsuuteni juuri se, miltä se minusta nyt näyttää. En tiedä tarkoin, mikä on unta ja mikä totta siinä, mitä siitä muistan. Seison sen tällä puolella niinkuin usmaverhon edessä. Toiset elämykset sen takaa näkyvät vain himmeinä ja haavemaisina, mutta toiset heloittavat täydessä valossa.
Nyt vapaus ja riemu! Ja anna minun perustella; sillä olenhan käynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygelissä. Eikö sano muotoni niin? Kas tätä tukkaa kiemuraista, tätä jäistä, kankeata katsantoa, näitä unipussia silmieni alla, näitä kalveita ja vähän niinkuin kohistuneita poskia; ja viikseistäpä sitten alkaa sotamies.
JOAS (erikseen). Niin; miksi seison tässä ja tuijottelen, minä hullu? (
Mutta sanos, Pekka, mikä riivattu siihen Berteliin meni, kun se viime aikoina niin kokonaan muuttui?... Mutta, lisäsi hän, tässä minä seison ja rupattelen, vaikka pitäisi kauppiaan puheille mennä; suuni on minulla tallessa vielä, jumalan kiitos, ja olutta siihen mahtuu vielä vanhoilla päivilläkin.
Ettekä te uskoisi, kuinka hiukan hän itse on ruokaa nauttinut, siitä on miehensä useasti tehnyt pilkkaa; mutta se on niin totta kuin minä tässä seison, että hän on tullut ravituksi siitä, ett' on katsellut, kuinka ruoka muille maistaa. Ja yhtä hyvä sydän on pojalla, kuin äidilläkin on ollut. Hän on sulaa sydäntä! Hänen edestänsä minä menisin vaikka kuolemaan".