United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin kyllä! vaikka ne toisinaan lentävät satoja peninkulmia merelle... Vaan mitä minun pitikään sanoa... Sinähän tunsit kanunamiehen perheen?" "Kyllä!" "Seisoit puuvajassa siellä hakkaamassa puita! Oli sekin kaunis... Jos olisin tiennyt sen, olisit heti saanut rahasi, voit uskoa!... Vaan sillä laillahan näit häntä joka päivä?" "Ketä?" kysyi Rejer äkäisesti.
Ja kädessä malja ja seppelpäin ohi Minervan templin me kuljimme näin. Yks filosofeerasi, toinen lauloi ja kolmansi katu- tyttöä kauloi. Sa seisoit templisi portahilla ma kuljin varjossa viileen illan. Ja poimut vaattehes valkean loisti ruskossa päivyen laskevan. Sun nähdessä silloin mun seisahti syön kuin Arkipelaagissa aalto yön. Ja aallossa taivahat kuvastui ja taivahan tuhannet tähtöset ui.
Vaan jos se on Kaisalta kuullut, minkätähden minä en lähtenyt, vaikka aioin? Nyt se on pyyhkinyt kupit. Kohta se menee. Tein pahasti, kun en tullut apuun... Vaan tulithan sinä? Mistä sinä sen tiedät? Näinhän sinut, kun seisoit saunan seinämällä ... siellä... Olitko sinä siellä? Siinä saunassako ... sielläkö? Näin tulevasi ja lähteväsi. Etkä huutanut? En saanut...
Seisoit hetken yksin katsellen kaupunkia, jossa liehui juhlalippuja kaikilla katoilla sitä ympäröivien kukkulain tummaa taustaa vastaan, ja rannassa kiilsi vastamaalattuja laivoja ja parveili heleäpukuista juhlayleisöä, juhlamerkit rinnassa, ja nuoria ylioppilaita marsalkkanauhoissa. Sinulla oli kasvoillasi ihastunut, miltei haltioitunut ilme.
Mutta jos nyt tulisit, voisitpa seliittää pulman ja kertoa minulle ijankaikkisuuden tarinan. Mutta sen olet jo tehnyt, alkaen työs sinä päivänä, koska haastelimme vielä ystävinä. Koska tapahtui tämä? Se tapahtui eilen, puolipäivän aurinkoisen säteillessä, ja tässä seisoit.
"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sa liejuna lepäsit, seisoit selvänä vetenä suurimmalla suon selällä, tuiman tunturin laella, muutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit. "Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla, susi sotki sorkillansa, karhu kämmenyisillänsä.
Isäsi oli antanut sinut täydellisesti sinut minun valtaani, ja minä tunsin kuin jonkunlaista omistusoikeutta sinuun. Minä tahdoin olla äidittömälle äiti. Ja kun rengin lähtiessä kotia ajamaan sinä kievarin pihalla seisoit niin yksinäisen ja jätetyn ja hyljätyn näköisenä, sykki sydämeni ja minä halusin, voi miten sydämeni paloi halusta saada sinut sulkea syliini omanani.