Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Oksasen isänmaallinen, sytyttävä sävel saa Arvi Jänneksellä kansallisen suuttumuksen, suomalaisen pyhän vihan syvemmän kaikupohjan. Säkeet sellaiset kuin: »Poikas myös, moni kunnoton, oi, pöyhkänä päätäsi tallaa...»
Näytti kuin olisi hän tahtonut valaista yksinäistä matkaani. Katkesi Marilta hiljanen laulun sävel, kun kuuli ääneni ovensa takaa, vaalistui vähän kun sanoi: »Missä sinua nyt on pidetty, kun olet niin laihtunut? Eihän ole kuin nukkumaton henki jälellä.» »Eihän se tule vanhuus yksinään», sanoin ja otin tupakkineuvoni esille. Istahdin ja rupesin vetelemään savuja, kuin aikamiehet.
Aino ei enään ollut niin keveä jaloiltaan, kulkiessaan sinä päivänä kotiinsa. Hän ei tietänyt mikä outo riemun sävel soi hänen sydämessään, jonka ääntä hän ei voinut vaientaa; hän ei voinut mielestänsä selvästi ajatellakaan. Ja kun hän näki puut ja valkoisen, ystävällisen aituuksen puutarhan ympärillä, pappilan ja viheriän portin, tuntui hänestä niinkuin ne seisoisivat niin totisina uhaten häntä.
Siell' istui neito nuori, Tuoll' yllä, kaunis maan, Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan. Hän suori ne kultaisin kammoin, Vain laulua laulellen; Sen sävel on unhottu ammoin Ja on valtavan tenhoinen. Rein-laivurin nuoren mieltä Saa hurjahan kaihoon tuo; Hän ei näe kallionkieltä, Vain ylös hän silmänsä luo.
Jos se oli rotta, niin olipa se aika rotta, kaksijalkainen, suuri kuin hevonen... Hyi, Mylly Matti, pelkäätkö sinä rottaa, vaikka olet mylläri? Nehän ovat sinun omia kotieläimiäsi. Mylly ilman rottia on ihan kuin järvi ilman kaloja. Mylly Matin laulu. Sävel: "Mä olen Papageno, mä." Mä olen Mylly Matti, mä Yöt päivät hyörin myllyssä, Mä jauhot, ryynit parhaiten Valmistan koko kylällen.
Tästä kaikesta ei ole Kramsulla jälkeäkään. Koettaahan hänkin Juomalaulussaan dityrambista säveltä virittää ja viinin tuottamaa riemua ylistää. Mutta kuinka väkinäiseltä, kuinka mielikuvituksettomalta se sävel hänellä tuntuukaan, ja juuri sen vuoksi sitä traagillisemmalta.
Ja kas, nyt leimaus läpi metsän suuren väkevä välkähti niin kaikkialta, epäillä että aloin ukkos-ilmaa. Mut koska ukontuli tulee, menee, mut tämä jäi ja kasvamistaan kasvoi, ma mietin itsekseni: 'Tää mit' onkaan? Ja kautta ilman hohtavan tuon kulki suloinen sävel; tuosta into hyvä mun moittimaan sai Eevan julkeutta,
Tuo vanha onnettomuuden tunto tunki elämäni läpi. Se oli syvempi, jos se ensinkään oli muuttunut; mutta se oli yhtä epämääräinen, kuin koskaan, ja puhutteli minua niinkuin jonkun surullisen soiton sävel, joka heikosti kuuluu yöllä.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Ratoksemme lauleskelen Immestäni armaasta, Linnustani livertelen: "Minun kultain kaun...." Eipä käykään laulaminen: Suun' on täynnä lunta, oi! Parta jäässä veisaaminen Kehnoks laulun tehdä voi. Sävel pyrkii kangistumaan, Kesken jäi nyt laulelma. Sen saa vasta luonnistumaan Liisan lämmin suudelma. Nelistäppä, hummaseni, Rientäkäämme kotihin.
Lempeänä laskee länteen aurinko armas. Suloinen lemu tuoksuu avatusta akkunasta vastaani. Koivistosta kuuluu lintujen iloinen viserrys; kuusistosta kuuluu käen kaipaava kaksiääninen sävel. Kuinka ihanaa lienee siellä, missä kesä ijankaikkinen viheriöitsee, tuolla äitini "kotimaassa", elonvirran äyräillä, siimeksessä elämän puun!
Päivän Sana
Muut Etsivät