Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
En uskaltanut ottaa asiasta tarkempaa selkoa, sillä minä aina kovasti ujostelin Agnesia; en milloinkaan voinut puhutella häntä vapaasti ja avonaisesti niinkuin muita toveria, pysyttelin mieluummin vähän loitompana, tai, jos lähelle satuin niin vaikenin.
Reikä laidassa ja kuvassa ruoska ja miekka. Sehän se onkin, huudahti Pentti. Minä näin tämän saman kapineen lapsena ollessani. Missä sinä sen näit? kysyttiin joukolla. Lieksan kentällä. Vähän aikaa vaiti oltuaan jatkoi Pentti: Piennä poikarassina olin minä katsomassa sotaharjoituksia kentällä. Satuin saapuville, kun vanha Sanna luki umpeen haavan Niilo Lavikaisen jalassa.
"No nyt se Pitkä-Ristokin jo heitti hyvästit tälle maailmalle." "Jottako kuoli?" tiedusti Aaro. "Kuolihan se. Minä jouduin sinne yht'aikaa papin kanssa. Kunnari sitä oli ripittämässä. Ei ollut ukko pappa jaksanut itse lähteä yötä myöten kulkemaan. Parahiksi satuin minä hengen lähdölle, ja kaunis lähtö sillä olikin.
Kun yöllä satuin heräämään kovemmasta laivan heilahduksesta ja ylt'ympärillä kaikuivat puolen tuhannen siirtolaisen yökötykset toiset kiukkuisia, uhkamielisiä, toiset jo masentuneita ja nöyriä juohtuivat monasti mieleeni järkevän ihmisen kärsimykset ollessaan suljettuna houruinhuoneeseen, raivoavain hullujen ympäröimänä.
Kun tuona aikana minun tieni johtivat enimmäkseen muille haaroille, en ollut tilaisuudessa siellä käymään yhtä usein kuin kimnasistiaikoinani. Mutta silloin tällöin satuin kuitenkin siellä pistäytymään ja silloin jouduinkin aina nuoren väen joukkoon, joka täytti molemmat vieraanvaraiset talot.
Kun puolenyön aikaan satuin tulemaan kaupunkiin, niin en tahtonut häiritä ketään vaan päätin lukkarini Matin kanssa jäädä tarantassiin yöksi. Aamun koittaessa herätettiin meidät kotimaan sävelillä, laululla "Aamulla varhain, kun aurinko nousi" j.n.e.
Asuntoni vieressä oli vähäinen, viheriä, säleistä ja muurivehreästä rakennettu kaarikäytävä, jonka kautta minun sopi puutarhasta, jossa kävelin, nähdä tielle ulkopuolelle huonetta. Moninaisia eri asioita miettiessäni satuin kääntämään silmäni tätä paikkaa kohden ja näin siellä ihmishaamun, joka oli puettu yksinkertaiseen vaippaan. Se notkistui kiihkeästi minua kohden ja viittasi minua.
Wickfield vakavasti katseli häntä. "Kun tuonain satuin sanomaan tälle häijylle olennolle", jatkoi äiti, leikillisesti pudistaen päätänsä ja viuhkaansa tyttärelleen, "että löytyi yksi perheen-asia, jota hänen sopi mainita teille taikka jota hän luullakseni suorastaan oli velvollinen mainitsemaan sanoi hän, että asian mainitseminen oli suosion pyytäminen; ja että, koska te olitte erittäin jalomielinen ja pyytäminen hänen puoleltaan aina oli sama kuin saaminen, hän ei tahtonut".
Ja näin hän kertoi: * Enhän voinut ensiksi sitä itsekään käsittää enkä uskoa, vaan se kävi lopulta niin silminnähtäväksi, ettei siinä ollut epäilyksen sijaa. Olin poikanen, hullunen vielä, ensi vuosia ylioppilaana Helsingissä. Satuin asumaan muutaman lukukauden erään ruokarouvan luona, jonka hoidossa myöskin asui pari naista, toinen nuori ja kaunis, toinen vanhanpuoleinen ja rumanlainen.
Kun äiti A:ta ensimäistä Opetti mua ääntämään, Mä satuin pääni kääntämään, Silmäilin kissaa leikkiväistä, Mieleeni jäi vaan nuhde tää: "Laps-rukka, sull' on kova pää!" Sen jälkeen koulumestar-ukko Mua opetti kuin kelpo mies! Löi päähän, jotta tuns ja ties Pään laadun! Sitten hivus-tukko Kourassa hartaast' äännähtää: "Voi lurjus, sull' on kova pää!"
Päivän Sana
Muut Etsivät