Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Täll' emme toki millään muotoa tahdo sanotuksi, että tuo loistava onni, jonka hänen henkenä ensimmäiset tuotteet osaksensa saivat, oli kokonaan ansaitsematonta.
Mutta minä en saisi sitä häneltä pyydetyksi ilman Jackia ilmoittamatta. Ja kuinka taidan koskaan olla varma, eikö kukaan tule minua "erityisesti" kysymään? Eikö isäni ja äitini pitäisi tästä tietää? Ja kuitenkin äitini sydän siitä pakahtuisi? Minä en saa sitä hänelle vielä sanotuksi, ei ennenkuin eron murhe on vähän helpoittanut.
Ei se vielä antanut anteeksi, ei se näyttänyt siltä, kuin olisi antanut. Mutta rangaiskoon vain sillä ... saa minua rangaista millä hyvänsä, kunhan vain sain sen sille sanotuksi ... että tietäisi, millainen olen ... ja nyt tietää. Marja kuuli Juhan liikutuksen. Hänkö pyytää minulta anteeksi?... Mutta jos se kerran saa sen tietää, niinkuin se on, niin se menettää joko itsensä tai minut.
Jos joku kirjailija taiteellisessa muodossa saa meille kerran jotakin arvokasta sanotuksi, on esteettisesti jotenkin yhdentekevää, onko hän kotoisin kansan »syvistä» tai korkeista kerroksista. Kenen pistäisi päähän nimittää esim. Maksim Gorjkia kansankirjailijaksi?
En todella vielä ollut vaihtanut hänen kanssaan kunnollista kädenlyöntiäkään enkä ollut saanut sanaakaan hänelle sanotuksi, niin, oikeastaan en ollut vielä nähnyt hänestä muuta kuin hiukan vilahdukselta hänen kasvonsa, kun hän kääntyi lamppua kohti asettaakseen varjostimen takaisin paikoilleen.
Eikä Aurell-täti saanut mitään vastaan sanotuksi; hän tiesi Robertin tulleen Ryforsiin, ja hän oli jo ollut huolissaan siitä, että "kaunis Gabrielle-kulta" saattoi hyvällä omalla tunnolla olla niin kauvan poissa "kiltin, armaan miehensä" luota.
Juomatuulella sitävastoin nuo sanat tulevat sanotuksi kuin itsestään. Ne saattavat olla vaan jotkin pari sanaa, joita toinen tarvitsee. Koko kysymys saattaa olla siinä, että saan tietää, kuinka hyvä mies minä olen, tai että näen toisen pitävän totena tulevaisuuden aikeitani ja uskovan niihin. Sillä se on tuo vakuutus, jota minä tarvitsen.
Hänen askeleensa oliwat epäwakaiset ja horjuwat, ja olipa likellä, ett'ei hän kaatunut. "Suokoon Jumala teille i-loa ja on-onnea!" sai hän wiimein kowalla änkkäämisellä heille sanotuksi, terwehtien wapisewalla kädenpuristuksella erikseen kumpaakin heistä. Hänen äänensä oli soinnuton ja epäröiwä, ja sentähden kuului se siltä kuin olisi haudasta kumissut.
Tuopi välistä tuhlaajapoikana takaisinkin. Samassa he huomasivat Anteron veneessä, katselivat kaukaa, tulematta luo. Kukapa siinä tuossa veneessä makaa? Antaapa hänen olla mikä lienee humalainen ... herra näkyy olevan ... tottapahan selviää. Antero ei saanut ilmaistuksi itseään, ei saanut noustuksi ja sanotuksi... Silloin kuului kolmas ääni vähän loitompaa, Helanderin, kutsuen isäntiä eineelle.
Niin, totisesti, hän on perin hyvä mies! Sellaista en tapaa toista. Se täytyy tulla sanotuksi! No? Herra varusmestari Mitä nyt sitten, neitokainen? Katsahtakoon hän minuun, herra varusmestari En vielä saata; en tiedä, mikä silmiini on tullut. Katsokoon hän minua toki! Pelkäänpä, että olen katsonut häntä jo liiaksikin, neitokainen! No, nythän jo näen hänet! Mikä on hätänä?
Päivän Sana
Muut Etsivät