Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki: pyörti pois pyhät sanansa, perin laski lausehensa. Pääsi nuori Joukahainen, pääsi leuan liettehestä, parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivestä, reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa; läksi mielellä pahalla, syämellä synkeällä luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
Kaikki sanansa hän vahvistaa sinun kauttasi, ja kaikki, mitä sinä teet, ja kaikki, mitä sinä sanot, on hänestä kuin uskonkappale. Alinomaa hän sanoo: Lentsistä ei tule muuta kuin hyvää, vaikka päältä nähden näyttäisikin toiselta, niinkuin työntekosi eilen.
Hän oli tuskin ennättänyt sanansa sanoa, ennenkuin eversti, joka oli Junnon puhuessa paikalle tullut, huimasi häntä korvalle karjaisten: »Mitä uskallat sanoa, mieletön?» »Mitä nähnyt olen», vastasi Junno ja lisäsi vielä: »Herra eversti! Toisen kerran löitte minua, vaan harvoin kaksi kolmannetta.» Sitte hän meni pois taaksensa katselematta. Eversti ei puhunut mitään, vaan puri huuliansa vihasta.
Laulajan viehkeä kosketus sitraan, jolla hän oli säestänyt sanansa, muuttui nyt voimakkaiksi akordeiksi, ja vieras rupesi taas laulamaan, mutta tällä kertaa vanhaa alankomaalaista kansanrunoa Wilhelm Oranialaisesta, joka urhoollisesti taistellen Espanjan kuningas Filippiä vastaan vapautti maansa kauheasta sorrosta.
Hänen puheensa oli lyhyttä ja painokasta, se ilmoitti aina mitä hän halusi sanoa, vaan ei yhtään enempää: siinä ei ollut mitään korusanoja, lisäyksiä tai liioituksia. Hänen sanansa kulkivat kohti asiaa, syrjähtämättä. Vaikka Athos oli tuskin kolmenkymmenen ikäinen ja hänellä oli omanansa sekä kauneus että äly, ei kukaan tiennyt hänellä olevan lemmittyä. Ei hän koskaan puhunut naisista.
Mit' aikaisemmin palaat luoksemme, sen herttaisemmin olet tervetullut. Niin, sydän, kestä lujana! Niin, oikein! Käy vaikeaks se sulle. Ensi kerran näin saat ja saatat teeskellä. Sen kuulit: ei hänen oma mielensä se ollut, ne eivät hänen omat sanansa, Antonion ääni eikö kaikunut? Oi, varasi vain pidä! Kuulla saat sen pian joka taholta. Vain lujana! On vielä hetkisestä kysymys.
Sillä niinkuin Herra muinoin lähetti profetansa, niin hän vielä joka päivä lähettää saarnaajansa ja välikappaleensa, jotka ikäänkuin pasuunalla huutavat hänen sanansa ja antavat suloisen Aaronin-kellon soida ihmisille, siten herättääkseen heitä kääntymään.
Ijäkkään rippi-isäni rakkaus ja sääli lohduttaa minua kuitenkin usein, vieläpä silloinkin, kuin hänen sanansa eivät vaikuta minuun. Ne synnyttävät minussa silloin tällöin heikon toivon, että se Herra, jota hän palvelee, kenties sydämessänsä pitää rahdun samaa sääliväisyyttä. Erfurtissa, Huhtikuun 15 p. Generali-vikarius Staupitz on käynyt luostarissamme. Minä olen tunnustanut syntini hänelle.
Miehennehän kaatui Saint Albansissa Margareetan väessä? Mun suokaa muistuttaa, jos unhotitte, Mit' ennen olitte ja mitä nyt, Ja mitä minä olin ja nyt olen. Verinen konna, ja se olet yhä. GLOSTER. Sanansa Clarence-raukka söi ja petti Isänsä Warwickin, Kies' anteeks suokoon! Jumala kostakoon! GLOSTER. Edwardin hyväks kruunust' otellakseen; Mut kiikkaan joutui kiihkastaan.
Abdallah, sanoi nuori nainen, luoden häneen kauniit silmänsä, älä luovu minusta! Jussufin poika laski kätensä sydäntään vasten, jonka hän tunsi heltymistään heltyvän. Ei, ei, huudahti hän vihdoin, ei tulla sitä sanomaan, että beduiini on rikkonut sanansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät