Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Lopuksi muutama sana kielisuhteista, joskaan siitä ei ole paljon sanomista, sillä siihen aikaan puhuttiin maan pääkaupungissa ainoastaan yhtä kieltä, ruotsia, luonnollisesti lukuunottamatta kaupunkiin sijoitettua venäläistä sotaväkeä ja siellä majailevia venäläisiä kauppiaita.
Vaikka en minä tahdo häntä tuomita, vaan hänet on jo Jumalan sana tuominnut, sillä se sanoo: joka ei usko hän on jo tuomittu. Uudestasyntyminen on tarpeellinen niille, jotka eivät tunne taivaan tietä, ja jotka eivät voi kantaa nurkumatta ja tuskailematta ristiään kuolemanhetkeensä asti. Kyllähän sitä silloin on kaikki onnellisia, tyytyväisiä ja kuuliaisia, kun on hyvät päivät ja ollaan terveet.
"Se on vaan meidän piika". Tuo sana "vaan" oli syvälle tunkeunut Avojalan sydämmeen; mutta hän rohkaisi itsensä ja naurahti, sillä sydän se sanoi: "
Vaietkaa, vaietkaa onneton! huusi nuori nainen, tahdotteko syöstä minut perikatoon? Te näette siis, että teillä kyllä on vielä vaaroja, koska yksi ainoa sana saattaa teidät vapisemaan, ja koska tunnustatte, että joutuisitte perikatoon, jos tuo sana kuultaisiin.
Hän on varmaan kasvanut hyvin vapaasti kotonaan, arveli Henrik. Ja ollut siellä hyvin lellitelty. Kuuluihan se jo isän puheestakin: Alina, Alina, oli hänellä joka toinen sana. Semmoinen ylpeä tyttö sopisi paremmin jollekin luutnantille kuin meidän Johannekselle, lankesi Henrik tuomitsemaan.
Sana tuo, sepä riitti, ei tarpeen muu, väki riemunsa ilmoille huus; päin ryssiä korskia viskautuu nyt urhoja sataa kuus; rivi riviltä laastihin lauman nuo, loput sortuivat sillan luo. Sandels, hän luo väen voitollisen tuli rantahan ratsullaan. Ohi joukkojen lens' ori valkoinen veripurppura-hohteessaan, ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin sotarintaansa riemusuin.
Tämä ainoa sana oli silmänräpäyksessä ajanut veret iloisen perheen kasvoilta ja niinkuin myrskyilma puhaltanut pois sen hiljaisen onnellisuuden kangastuksen, joka vast'ikään oli Bertelsköldiä ihastuttanut. Kulkiessani syrjätietä lehtokujan lähitse näin tien vieressä kasakan, joka oli tienoota tähystelemässä. Heitä oli varmaan useampiakin tuolla ulompana kylässä. Olet oikeassa, sanoi Bertelsköld.
"Toden totta", sanoi Sivert Jespersen, "moni siunattu sana Juhana Arndt'ilta, Spener'iltä ja Franckelta on meille säilytetty. Herrnhuteissakin on sittemmin ollut monta hurskasta Jumalan miestä". "Me voimme oppia yhtä ja toista heiltä ja he meiltä", sanoi vanha värjäri. "Minä lu'in juuri tänään pienestä kirjasta, joka minulla on, eräästä ilmestyksestä, jonka muuan Francken ystävistä näki.
Naomi rakasti sydämestänsä molempia vanhempiansa, ja katseli isäänsä ylenluonnollisena olentona, jonka tahto oli hänen lakinsa ja jonka pieninkin sana hillitsi hänen hillimättömät ajatuksensa ja uneksimisensa.
Ei, ei ole mitään mahtia maailmassa, joka pakottaisi minut ottamaan takaisin tämän sormuksen! Luuletteko, että olen sormusta vailla? Eikö hän nyt vieläkään huomaa! v. Mitä tämä on? Näen neiti von Barnhelmin, mutta en kuule hänen ääntänsä. Te teeskentelette, hyvä neiti. Suokaa anteeksi, että käytän teidän omaa sanaanne. Loukkasiko tuo sana teitä, herra majuri? v. Se koski minuun kipeästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät