Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Niin meni salolle kaatoi Metsän parsikon paraita, Mut ei kunnon kaskipuuta. Lopuksi kirosi maata, Ettei antaisi satoa. Tuumaelin, mietiskelin, Mihin tuon pojan panisin. Laitoin aitojen panohon: Siinäkin susi kumosi Korpikuuset seipäiksi, Kokkahongat aidaksiksi, Aidan aukottoman laittoi. Tuumaelin, mietiskelin.
Kun miehet samana iltana tulivat työstä, kantoi Riitta, kesken taikinan alustuksen, kaikki kihlakalut Ollin syliin. Olli muuttui siitä niin alakuloiseksi, että isäntä pelkäsi hänen järveen menevän. Sen vuoksi toimitti hän Ollin ja Riitan leikkaamaan isoa ruishalmetta salolle ja muun väen lähetti taas toiselle suunnalle.
»Niin, Jumala olkoon kiitetty!» sanoi Elinakin. »Mutta minkähän tähden he ovat haudanneet aarteensa tänne Keuruun salolle?» lisäsi hän kummastellen. »Kuoppa on suuren männyn juurien alla», selitti yksi lapsista. »Ettekö tekin lähde katsomaan?» kehotteli Maija Liisa. »Mennään lasten kanssa katsomaan.» Kavallus. »Minä näytän tietä. Minä osaan sinne.
Renki Pekka sanoi sekaan ivalla: »Järjestys olla pitää, sanoi Lemin lukkari kun kanoja pieksi.» »Mitäs kuntonanne pidätte silloin kun viette minua salolle», sanoin minä ja jatkoin: »asettuu kai se siitä, ei suinkaan sitä nyt ole yhtä ilmaa ijäksi.» Vaan silloin alkoivat kähennellä korvuksiini. Mutta minä pyörähdin ja lähdin taulametsään.
Jos ovat lähteneet salolle ja eksyneet? Tai eivät ole ollenkaan lähteneetkään, jos ei tullut Kalamatti toveriksi, vaikka lupasi... Voi, että minä sen sittenkin sinne jätin! Juha kuuli taas Marjan huokaavan. Näkeehän sen kaikesta, että se jotakin murehtii ja kärsii. Hän lakkasi veistämästä, istahti ja alkoi vuolla. Viimein hän sai sanotuksi: Pitikö se sinua siellä hyvinkin pahasti?
Kun he itse juoksujalassa kiiruhtaen saapuivat perille oli kontio jo kostonsa käyttänyt ja Pollen kovasti ahdistamana vitkalleen poistunut salolle päin. Kun suurella vaikeudella olin päässyt pois risukosta, sidoimme housujen päältä syvät haavani isän ja Jussin paidoista revityillä siukaleilla. Toisien kannattamana seurasin sitten karhun jälkiä, jotka menivät kylää kohden.
Väinö vanha maan herätti: Kukkia unesta kutsui, Ajoi kontion pesästä, Saartajan salolle johti, Aallon kansan jään kiroista Päästi päivyen hyväillä, Aartehia maalle antamahan. V
Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän, Tuuli puut havuttomaksi, Kanarvat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Siitä taittoi siskon sillan, Veikoilta venon hajotti, Jätti veikot veen varahan, Siskot siirrälti salolle; Jätti sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi, Hongan oksat huonehiksi, Katajat kamariloiksi. Muinainen käkeni.
Ruuna seisattui ja tuontuostakin käänti päätänsä luodakseen jonkun kummastelevan silmäyksen isäntäänsä, mutta tämän ajatukset lentelivät kaukana tuntemattomissa, haudan takaisissa maissa. Salolle eksynyt yksinäinen tuulen puuska karisteli läheisen kuusen oksilta huudetta vanhuksen harmaantuneille hapenille, mutta hän ei sitä huomannut.
Haukku oli jo lähellä, ja jo luuli Jorma hirvien tulevan, mutta kantautui taas takaisin salolle. Sen sijaan näki hän kaksi hiihtäjää täyttä vauhtia laskevan metsästä jäälle. Ne kulkivat Kuisman väijytyksen ohi, mutta ei Kuisma liikahtanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät