United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähemmän kuin kuusi ei niitä voinut olla, kenties oli niitä koko tusina. Maija nosti riemuissaan luukkua ja löysi parhaan kanansa, joka oli aivan litistyneenä rottien vuoren alla. Saitko jotain? huusi Matti suppilon kautta. Sain, vastasi Maija puoleksi itkien, minäkin rupean tulemaan sinun kaltaiseksesi, isä!
KIMMO. Tässä huoneessa ankara Kalma kävi ja kaikki kontoonsa tunkkaiseen vei, vaan Kimmon jätti, ehkä työläästi hänkin pelastui sen kourista. KULLERVO. Nämät tapaukset tiedän. Kuinka on laitas? KIMMO. Paremmin toki. KULLERVO. Ole iloinen, ystäväni! KIMMO. Ei aikaa iloon, koska salaisuutta mun mietiskellä täytyy. KULLERVO. Mikä on se salaisuus? KIMMO. Saitko tiedon, mies?
Vasta kahdeksan jälkeen illalla tuli Josu kotiin; hän ei ollutkaan niin iloinen kuin Topias oli toivonut. "Mitä siellä näin kauan teit?" "Virheitä." Josun ääni oli kirpeä ja hän läväytteli sormiaan niinkuin niitä olisi pahasti polttanut. "Saitko torumisia?" "En saanut, mutta hävetti niin tuhottomasti. Ajatelkaa, minä laskin kaksi ja kolme kuudeksi. Herran poika ja silkkilangan solmu!
Al-Hafi minne jäikään? Eikö kukaan hakenut häntä? Lemmon rietas raha! Paraiksi tulet, Hafi. AL-HAFI. Egyptistä on verot luultavasti saapuneet. Kunp' oisi kyllin. SALADIN. Saitko tietoja? AL-HAFI. Minäkö? En. Täält' odotanhan niitä! SALADIN. Sa tuhat denaaria Sittah'lle saat maksaa. AL-HAFI. Maksaa, vaikka saada pitäis! Oli, kaunist' on se! Vähemmän kuin tyhjää. Saa Sittah? Miksi jälleen Sittah?
Muillekin, jotka sitä kuuntelivat hän sanoi: Saitko nyt maailman "mäikytystä" kylliksi kuulla. Talven ajalla alkoi jo moni olla sitä mieltä, että Hemmo se vielä vanhalta muistilta laittaa Hemmolaan emännän. Hän salli välistä siitä puhuttavankin.
Ingasjam, Ingasjam, kiitoksia, kiitoksia!" huudahti Laila kyyneleet silmissä. "Onko minulla nyt paha veli?" "Ei." "Tahdotko nyt sanoa hänelle Andasjam?" "Jos hän niin tahtoo. Saanko ottaa kirjan ja mennä?" "Ota vaan, nyt se on sinun!" "No Laila," sanoi Lind, kun tyttö tuli puotiin, "saitko raamatun?" "Sain," vastasi tyttö ja hänen suuret, kauniit silmänsä loistivat, "minä sain sen Inkeriltä.
Saitko liian vähän maksoa olvesta?" Ja katteini pisti jo kätensä syvään takataskuunsa. "Ei, ei, herra!" huudahti Torkkulainen, joka ei enään rahoja mielinyt, vaikka hän taskusta kuuli niiden helinän, "asia on paljoa tärkeämpi". "No, sano sitte mikä se on!" "Erkki Ollikainen, jonka te luultavasti tunnette, on epäilemättä suuressa vaarassa huomenna, juuri hääpäivänänsä".
"No, saitko kuulla mitään mieltä ylentävää?" kuiskasi Mathilda Ainolle. "Jos te ai'otte näyttää meille kaikkia noita merkillisyyksiä, joista puhuitte, herra ylioppilas", jatkoi hän, samassa kääntyen ylioppilaasen, "niin älkää sitten pysähtykö jokaisen talonpojan luo." "Niin, mutta hän oli juuri yksi niitä merkillisyyksiä", vastasi ylioppilas hymyillen, "ja tuossa näette toisen."
Mutta sitä en oikeastaan tarkoittanut, Aramis, sanoi Athos; minä tarkoitin vaan kysyä, saitko olla rauhassa vai häiritsikö kukaan sinua? Minusta näytti ett'ei meillä siellä ollut mitään haitallista seuraa, ja sinun sanottavaasi varten, Athos, soveltuu Parpaillot vallan hyvin. Menkäämme siis Parpaillot'iin, sanoi Athos, sillä täällä ovat seinät ohuet kuin paperi.
»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?» Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista herra.» Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä, mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta. »Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan. »Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti. Boleslavia puistatti inhon puuska. »Kuinka suuri oli palkkasi?»