Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Kotonani saarna usein meni paljon yli minun käsitykseni, mutta meillä oli sen ohessa aina rukoukset, virret ja tekstit. Täällä rukous on melkein yhtä vaikea ymmärtää kuin saarna ja miltei yhtä pitkäkin sekä sen lisäksi yhteen ainoaan, katkaisemattomaan jaksoon koottu.
Oi, kuinka tämä saarna tunki köyhän, särjetyn sydämeni lävitse, sillä kun katselin omaa elämääni, minä en nähnyt yhtäkään päivää, jona en ollut laiminlyönyt jotakin, jonka minun olisi pitänyt tehdä, taikka tehnyt jotakin, jonka minun olisi pitänyt jättää tekemättä.
Edelliset tietävät toki jotain Jumalastakin ja hänen pyhästä sanastansa ja antavat tarkkoja vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin, jota vastaan jälkimäiset ovat kuin puusta pudonneita. Kun kirkkoherra lopetti puheensa. ärjäsi tuo mahtava puolueen johtaja: "Tuo saarna nyt ei maksanut mitään, siitä ei valistunut kukaan. Meillä on jo oppia liiaksikin.
Joku saarna pidettiin Dorasta tietysti ja minä pelkään, että siinä on kaikki, mitä minä jumalanpalveluksesta tiedän. Päivä kului hiljaisuudessa. Ei mitään vieraita, yksi kävely-retki, neljän hengen perhe-päivälliset ja iltakausi, jona katselimme kirjoja ja kuvia, samalla kuin Miss Murdstone, saarna edessään ja silmät meihin kääntyneinä, piti valpasta vahtia. Voi! varsin vähän arvasi Mr.
Herra mulle myöskin osoittaapi Toivon kulta kirkkahan sen päivän, Jolloin Messias on vuoriloilla Juudan astuva ja Samarian Kaupungeissa sanan kaikuu saarna: Totuus kylvää kulta siementänsä, Jota kastaa siunauksen kaste.
Hän oli nyt itsekin tullut tuntemaan kuinka alas hän jo oli itsensä antanut; äidin saarna oli waikuttanut. Ylpeydellä tunsi hän nyt uudelleen suuren rikkautensa ja hän huomasi sen hirweän suuren erotuksen, mikä oli hänen ja Matin wälillä. Hän katui katkerasti, kun hän oli senkään werran antanut sijaa sydämessään noin halwoille ajatuksille, ja koki kaikin tawoin wieroittaa niitä pois mielestänsä.
Englantilaiset virret ovat enimmästä päästä liian yksityistä laatua ja liikkuvat peräti ahtaassa ajatuspiirissä. Noin k:lo 12.30 loppui saarna. Se päättyi aivan äkkiarvaamatta, s.o. minulle äkkiarvaamatta, joka ainakin odotin loppuvirttä. Se puuttui, ja minusta tuntui tämä puute vaillinaisuudelta. Seurakunnan tulisi kumminkin vielä kerran saada suun vuoroa. Mutta tämä on kentiesi "makuasia".
Siinä ei kuitenkaan muu auttanut kuin mennä ensin kirkkoon, ja sitten mummon mökille kun ehtii. Kirkossa sattui olemaan sillä kertaa joteskin ala-arvoinen saarna, joten ei se Elsaa eikä mummoakaan suuresti miellyttänyt; kuuntelivat he sitä loppuun kumminkin ja läksivät kohta amen sanottua rientämään Punavuorille.
Hänen pilkkansa ei tosin ollut vaarallista, eikä liioin sillä ollut mitään merkitystä; mutta se närkästytti kumminkin sitä, johon se sattui. Maria raukka! Hän lensi liian likelle tulta. Hän poltti siipensä ja uhrasi samalla oman onnensa. Johanneksen saarna kirkossa oli hänet herättänyt.
Seuraavana sunnuntaina istuivat ruustinna ja tytöt lukien salissa, kun Lauri ja Antero tulivat kirkosta. Mitä piditte saarnasta? kysyi ruustinna hiukan pisteliäästi. Se oli hyvä saarna niinkuin kaikki Helanderin saarnat, olisitte saaneet tekin olla sitä kuulemassa. Hän kai taaskin parjasi meitä ja ylisti heränneitään taivaaseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät