Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Hän läksi mamman ja Uunon kanssa kirkosta kotiin ilman Johannesta, jonka täytyi ajaa ensin rovastin luo ja ottaa sieltä posti. Kun he läksivät, rupesivat he kohta puhumaan saarnasta. Uunonkin mielestä tuntui tämä saarna vähän oudolta, se ei ollut hänestä ollenkaan saarnan näköinen ja sentähden hän ei voinut sanoa oliko se hyvä vai huono.
Ruustinna myönsi, mutta ei halunnut jatkaa puhetta sen pitemmälle. Tämän päivän saarna oli ollut niin »ottavaa», Ei tehnyt ensinkään mieli keskustella. Eevi puolestaan tuskin kuulikaan isänsä huomautusta. Hän oli kokonaan unohtanut kaiken häntä ympäröivän. Hän muisti vain rippikoulu-aikaansa, Hanna-tädin neuvoja ja monta entistä, nyt jo unohtunutta ajatusta.
Yksitoista ja kolme ja puoli minutia, herra kenraali. Saarna päätettiin pian. Sen loputtua, komennettiin: reilaan! ja nyt marssivat joukot kentälle ja saivat äksierata pari tuntia siksi kunnes päivällinen oli laitettu ruokatelttaan. Kenraali oli tottunut ääntä viemään ja muut vaikenemaan, ja siis kuultiin hänen äänensä kauttaaltaan.
Semmoinen saarna voi herättää ankaraa vastustusta; se voi saattaa sydämmiä raivoon; se voi rakkauden sijaan herättää kiukkua, mutta ikävää se ei voi olla. Hyvin usein kuulee pilkattavan ja naurettavan sitä, että ihmiset "makaavat kirkossa". Siihen pilaan minä en koskaan ole voinut yhtyä.
Seuraavana sunnuntaina hän lukuisasti kokoontuneelle seurakunnalle piti saarnan samasta aineesta, kertoi mitä hän itse oli noitien taidoista kokenut, mainitsi Mäntysuon Inkerin, Nummen Kaarinan ja kaksi muuta vaimoa nimeltä, varotti, uhkasi ja rankaisi. Se oli saarna, jonka raa'alle kaunopuheisuudelle ei vertoja löytynyt.
Ja sitte seurasi pitkä selitys siitä, miten ihminen usein tuomitsee lähimäistänsä pahojen juorujen mukaan. Niiden mukaan hän pitää lähimäistänsä esimerkiksi tyhmänä, ilkeänä, ahneena, jopa haureuden harjoittajanakin. »Mutta» jatkui saarna »mutta, jos me katsahdamme ihmiseen uskon avulla, niin me löydämme hänestä ihan toisenlaisen sydämen ja aikomukset ja avut.»
Tahdon ainoastaan huomauttaa, että minä ennenkuin erään ystävän seurassa sinne läksin, virkistin itseäni "kristillisessä" kahvilassa. Sellaisia paikkoja, joissa varsin sopuhinnoista saapi oivallista ruokaa ja juomaa, mutta ei mitään juovuttavaa nestettä, tavataan kaikkialla Lontoossa. Johan niitä, Jumalan kiitos, meilläkin perustetaan, ja ne ovat tehokkain saarna paloviinaa vastaan.
"Oikeammin sanoen", vastasi tyttö vakavasti, "isäni pukua, jossa vieläkin on rintataskun vieressä parsittuna näkyvissä se reikä, jonka puolalaisen miekka siihen pisti. Minun tarvitsee vaan katsoa vähän viistoon" ja hän katsoi, ikäänkuin hänellä olisi ollut yllään isänsä nuttu "niin näen reiän, ja se vaikutti kuin saarna.
Varmaankin voisimme me saksalaiset enemmän kuin yhdessä suhteessa hyödyksemme ammentaa tästä lähteestä. Mutta surullista on että kirkonmenot ovat kaikki kaikissa. Sillä niin on asian laita. Tavallisesti on saarna ainoastaan vähäpätöinen osa kirkonmenoista, ja se luetaan kovinkin usein käsikirjoituksesta mitä yksitoikkoisemmalla äänellä.
Tässä tilassa joko pitää itseänsä hyvin tuhmana tahi puhujaa hyvin suhteista huolimattomana. "Sepä vasta kunnon saarna, sitähän nyt oikein voi ymmärtää!" tahi: "Siinäpä voi seurata ajatusta alusta loppuun saakka!" tällä eli jokseenkin täänlaisella tavalla kuulee ihmisten useinkin lausuvan, kun he tahtovat kiittää jotakin saarnaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät