Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Lahjat, jotka Livingstone toi Loandasta, vastaanotettiin suurimmalla ihastuksella ja kun Sekeletu seuraavana sunnuntaina tuli Livingstonen pitämää jumalanpalvelusta kuulemaan, herätti hänen univormupukunsa suurempaa huomiota kuin saarna.
Seurasi sitte saarna, jonka tekstinä oli tuo raittiuskehotukseen vivahtava raamatunlause: "valvokaat ja olkaat aina raittiit." Pappi kertoi eräästä rovastista, jonka apulaisena hän oli ollut nuoruudessaan.
Vaimoväki sai kuulla juoruistaan, miehet kiroilemisesta ja juoppoudesta, joten lopulta kukin pelokkaana odotti omaa vuoroansa. Pastori puhui kuin jok'ainoalle erikseen. Saarna läheni jo loppuansa. Silloin vaikeni puhuja hetkeksi. Hetken värähteli hänen äänensä hellänä, kun hän jatkoi: »Rakkaat sanankuulijat, te kotipitäjäni asukkaat!
Hetkisen perästä tulomme jälkeen oli mummolla tapana lukea päivän saarna ja sen hän lukikin erinomaisen hyvin, kovalla ja selkeällä äänellä.
Hänelle ei tarvitse antaa käytettäväksi vanhoja luentoja, vaan litra viinaa. Ja hän puhuu selvästi, innokkaasti ja vakaumuksesta. Semmoinen saarna vaikuttaa kuulijain tuntoon paljoa tehokkaammin kuin virstaa pitkät luennot. Nykyään kun aika on rahaa ja kalliimpaa kuin viina, olisi tämä tapa hyvin edullinen kuulijoille eli katselijoille.
Tällä papilla oli silloin tapana lukea sama saarna joka pyhä. 'Kuulkaahan nyt, herra maisteri', huomautti hänelle sitten muutaman kerran kappelin kirkkoväärti, 'kun ensi kerran saarnaatte, ettekö voisi lukea jotakin toista saarnaa; tämän olemme kuulleet jo niin monta kertaa peräkkäin. 'Osaatteko sen sitten jo ulkoa?
"Mitä puhuittekaan, lapsi," Betty huusi, "luuletteko, että minä olisin niin rohkea, että sanoisin kirkkoherraamme ymmärtäväni? Niin oppinutta miestä ei löydy koko maassa, kehutaan. Mutta se oli ihmeellisen kaunis saarna, sen minä sanon. Se tulvasi niinkuin meren-aallot, niin, ihan niin." Tuorstaina, heinäkuun 11 p.
Saarna oli samaa maata kuin ne saarnat, joita hän oli pitänyt kauan ennen kuin hänen silmänsä alkoivat nähdä näkyjä. Minut valtasi pettymys, hämmästys. Oliko siis yhteiskunta pehmittänyt hänet? Oliko hän pelkuri? Oliko hänet säikyttämällä nöyryytetty? Vai oliko pakotus ollut liian kova ja oliko hän nöyrästi langennut vallitsevan epäjumalan eteen?
Eikä poika oli hänelle hyödyksi, eikä hän pojalle, sitä ei parhainkaan saarna olisi saanut häntä myöntämään, vaikkapa se olisi kestänyt kynttilänpäivästä pääsiäiseen. Poika jäi niin sinne, missä hän oli, ja kasvoi rohkeaksi ja kauniiksi mutta samalla itsepäiseksi, sitä ei ollut kieltäminen!
Aina, kun ukko tuli pahalle päälle, oli hänellä olevinaan joku erinomainen syy, josta hänen tuli pauhata: milloin hän kurisi ja möyrästi siitä, kun kaikki talon varat tuhlataan tyhjiin loruihin; se saarna tapahtui aina silloin, kun Iikka lisäsi kirjastoaan taikka tilasi sanomalehtiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät