United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän ei ole minun poikani", sanoi eno Simister; "hän on Margeryn. Luulin tekeväni hänelle hyvää, kun annoin hänen harjata saappaani ja puhdistaa puodin portaat; vaan Margery otti hänet huostaansa, opetti häntä lukemaan ja kirjoittamaan, neuloi hänelle sukkia, ompeli hänelle siistit vaatteet ja auttoi häntä kaikella tavalla. Kor on Margeryn poika." "Vai niin!
Forstmestari käveltyään pyörähti uudelleen forstmestarinnan eteen ja sanoi: »Minua hävetti enemmän kuin jos Juho olisi sanonut: Herra forstmestari on tyhmempi kuin minun saappaani!»
Mutta liikkeelle en kyennyt lähtemään, sillä saappaani olivat kokonaan jäätyneet ja pusersivat armottomasti jalkojani. Sain ne jotenkuten kiskotuksi pois, jonka jälkeen hieromalla ja puristelemalla sain jalkateriini hiukan tuntoa. Sitten pistin saappaat kainalooni ja lähdin sukkasillani marssimaan takaisin jäälle, jossa kulkuni suuntasin luonaaseen, Getan saarta kohti.
Mutta kun kuningas kuuli valtio-neuvoston työn, niin suuttui hän silmittömästi ja huusi: "Kun minä palajan kerran Ruotsiin, niin kepillä minä opetan herroja tekemään velvollisuuksiaan! Siksi lähetän minä heille saappaani, joka saattaa olla johtajana heidän neuvotteluissaan."
Ja sitten oli hän minun saappaani riisunut ja jalkani lumella hautonut ja hieronut, ja heräsin minä kerran siitä kuin jalkani ja käteni kovasti kirvelivät, mutta pian jälleen hyvästi nukuin. Ja kuin minä monen tunnin unen perästä heräsin, löysin minä itseni tuvassa ja olin jotenkin terve.
Tässä taas pukeutumaan sinun konserttisi tähden. Onko saappaani harjatut? SELMA. Minä en tiennyt KENRAALI. Mitä se on! Pitää ottaa selvä tehtävistään. Vedä pois! R. SILAN. Eihän hän tiennyt, että me ulos menemme. KENRAALI. Minun saappaani pitää aina olla harjatut. Yhden tekevä, kuka ne harjaa. Mars! Tuo tohvelini! IV:s KOHTAUS. R. SILAN. Et sinä saa heti noin äreäksi käydä.
Nopeasti lyheni taival parina sateisena päivänä, vaan saappaani pohjat kuluivat kovasti; niitä oli näet tehty Schlemihlin Pietaria, kreiviä varten eikä halpasta, köyhää työmiestä varten, joka jalkapatikassa kulki työnansiota hakemassa. Oli pakko ostaa tahi teettää uudet jalkineet. Huomisaamuna saavuin erääseen pieneen kaupunkiin, jossa oli markkinat parasta-aikaa.
Olet hupsu, vaimo. No, poika, anna tänne kirjoitus! AUMERLE. Ahteeksi suokaa, sit' en näyttää tahdo. YORK. Ma vaadin, kuule; anna tänne, sanon! Ilki-kavallusta! Konna! Petturi! Orja! HERTTUATAR. Mikä on, mylord? YORK. Hoi! Tänne joku! Jumal' armahtakoon! Mikä kavallus! HERTTUATAR. Voi, mitä? Mik' on asia, mylord? YORK. Saappaani tänne! Satuloitse ratsu! HERTTUATAR. Mitä sanot?
Minulla olisi teidän kanssanne vähän puhumista eräästä eräästä ikävästä asiasta. PUMMI. No, mitä nyt? KALLE. Kun minun saappaani jäivät tuonne kaappiin. PUMMI. No, mitä sitten? KALLE. Nyt nekin tulivat takavarikkoon, vaikka ne eivät kuulukaan kauppiaalle. PUMMI. Mitä minä siihen voin?
Mitä te tuossa niin salaisesti poltitte? kysyivät he ja mainitsivat vielä pari sanaa vakoilemisesta ja ammuttamisesta. Minä en tiennyt, mitä vastata, ja tämä seikka se ei suinkaan tilaani parantanut, Nuo pahukset, huomasin minä, hieroivat vaan riitaa minun kanssani. He julistivat minut epäluulon-alaiseksi ja veivät minut vahtitupaan. Siellä minun piti antaa heille takkini, saappaani ja hattuni.