Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Vaan ei hän ole vielä kertaakaan torunut ja kyllä se hävettäisikin kovasti, jos sattuisi tekemään semmoista, josta tarvitsisi torua. Ei täällä tule ikäviksi semmoisetkaan jokapäiväiset koulutyöt. Opettajakin kun opettaa suomenkieltä ja kirjoitusta, niin hän saapi sen hyvin hupaiseksi ja se jääpi muistiin. Tokko sinä huomaat, että minä osaan kirjoittaa hän, kun on puhe ihmisestä.
Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saattamattomiksi.
Rauhan laakso äidin helma, Jossa sadut kukoistaa, Isän sylissä taas Ilma Hongan turviss' istahtaa. Päivyt hellä hymyileepi Isän, äidin kasvoista, Joka silmä tuikkeleepi Hälle tähtivalona. Ilman kyynelkin on armas, Kuin yön kyynel kesäisen; Raitis on se eikä karvas, Ei kuin myrskyt murheitten. Taas kun riemuita hän saapi, Enkelitkin riemastuu, Ja ken häntä katsahtaapi, Siltä murhe surkastuu.
Laara katseli uteliaana tuon masentuneen alamaisuutta. Siihen vertaamalla käsitti vasta oikein oman arvonsa. Niin maailma muuttuu, ajatteli Laara hyvillä mielin. Ei se ennen katsonut miksikään, mutta kyllä se nyt saapi huomata. Varmaan se tulisi hautajaisiin, jos kutsuisi. On toisekseen soma olla kutsumatta, sittenpähän näkee, että näin sitä tehdään, kun varat kannattaa.
Lääkäriä odottaessa, jonka halttuun tämä tauti wiipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäwäisiä aineita niink. raparperiwiinaa, wähemmin mutta parempaa rawintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haawapaikat hywin puhtaana.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
Saapi saavit seistäksensä, Kolataksensa korennat, Ja kapat kalataksensa; Piintyvät pikarin laiat, Tuopin korvat tummenevat. Oisiko lupa kysyä. Oliko viinat kuurittuna, Vai oli vasta aiottuna; Jok' oli leivät leivottuna, Vai oli vasta aiottuna?
Vilkahtain kuin tähden liemu, Puiston varjost' armas kulkee, Suuntaa tiensä impehen. Määrään miekkonen jo saapi; Hiljaa lukko raksahtaapi; Uudin vaipuu, aukon sulkee, Sammuu lamppunen. Varpuselleni. Sua holhon mielelläin, oi varpu kulta, Ja, kyynel silmässäin, Useinkin luen jyvät, jotka multa Sa noukit kädestäin.
Vasta polun polvikkahan päässä, raunioiden kautta raivaellun, tiestä syrjäss' istui nuorukainen verenvuodannosta uupuneena. Kasvot kalvakat taas punehtuivat, vienosti kuin illan valkopilvet, silmä sammuvainen loisti jälleen, kun hän havahtuen ukon huomas. "Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, nuorna kaatuen kun saapi kuolla voittajana, maataan varjellessa.
Saapi saavit seistäksensä, kolataksensa korennot, olla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta, pinttyä pikarin laiat, tuopin korvat tummentua." Itse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla ajoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita, simasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät