Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
ERLAND. Voi, onnettomat! Viran velvoituksest' On vanhusraukan pakko poistaa teitä Toivonne kukkatieltä. Kohtalonne Tok' älköön epätoivoon teitä saako!
Hän ei tiedä saako hän enään milloinkaan nähdä sen immen, jolta hän tanssin pyörteissä ryöväsi suutelon, taikka voipiko hän koskaan sotakauppiaalle maksaa velaksi saamansa olven ja viinan. Mutta juuri tämä vaihteleva elämä onkin uskollisen ja totisen soturin suurinta ihannetta.
Mitähän kissimirri sitten tahtoisi? SYLVI. Saako tulla sisään? AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa. SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähän asiaa. AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan. SYLVI. Hirveän tärkeätä. AKSEL. Ihanko todella? Ei odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti? SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.
Erään kerran sanoi Hannes: Kun me tänään tultiin ampumaharjotuksista, näin minä tulliportin luona nelijalkaisen. Minä kysyin mikä se on. Muut sotamiehet sanoivat: se on lehmä. Tietääkö Kerttu minkä vuoksi minä heiltä kysyin. Kerttu ei tiennyt. Senvuoksi, että Kerttu kävelee juuri niinkuin se nelijalkainen. Saako kävellä katsomatta eteensä ja astua minne tahansa?
Insinörin hyväntahtoisuus rohkaisi pelkäävää vaimoa niin paljon, että hän osasi ruveta selvittämään. "Niin, tuota ... minä tulin puhumaan herra Insinörille, kun miehet sanoivat tuolla, että valtio antaa aina palkintoa kun valtion työssä vahinkoa tapahtuu. Niin minä ajattelin tulla kysymään herra Insinöriltä, että saako sitä.
*Matami Helseth*. Neiti sanoi, että tulisin kysymään, saako mies tulla ylös. *Rosmer*. Sanokaa hänelle, että täällä on vieras Antakaa hänen vaan tulla, matami. Minä pakenen aluksi. Mutta pääottelu ei ole vielä suoritettu. *Rosmer*. Niin totta kuin elän, Kroll, minä en ole missään tekemisissä Mortensgårdin kanssa. *Kroll*. Minä en usko sinua enää. En yhdessäkään asiassa.
"Hiljaa", ärjäsi Vester lyöden sauvansa puhujalavan laitaan, "Karlsson siellä perällä sanoo jotain. Mistä on kysymys?" "Puheenjohtaja!" huudahti Karlsson, "Norrstugan Niklasson on ulkona ja kysyy, saako hän tulla sisään?" Kiihkeitä "ei"-huutoja, joiden seasta kuitenkin kuului väliin äänekäs "saapi", kaiku joka haaralta.
Lauri etsi sen ja luki: »Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa...» He istuivat ja miettivät, syventyivät taas kumpikin omaan kirjaansa. Kuului askeleita porstuasta, ja ovi avautui. Pää pistäytyi sisään, ja veitikkamainen ääni kysyi: Saako tulla sisään, te viisaat ja vanhat? Tulkaa vaan.
Eihän se enää ole luvallista, vastasi Elli naurahtaen, mutta punastui hiukan muistaessaan eilistä iltaa. Saako olla kahvia? Rappujen edessä hiekalla oli maannut suuri koira, joka nyt selvittelihe kääröstään ja tuli venytellen vierasta tunnustelemaan. Sitten töykkäsi se häntä turvallaan polveen ja heilautti vähän häntäänsä. Usko! Anna kättä vieraalle, ystäväni!
»Eikö sitä voi varpilla vetää?» kysyi päällikkö. »Ei, ei käy varppipeli laatuun!» Nuorukainen palasi rannalle. »Saako kirves jäädä veteen?» kysyi hän päälliköltä. »Vaikka kymmenen kirvestä, ennenkun puolensadan miehen parin tunnin työnseisaus.» »Sitte minä sen laukasen! Missä on kirves?» »Ei pidä uhmata kuoleman kanssa!» huudettiin joukosta. »
Päivän Sana
Muut Etsivät