United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oliko naapuri siellä? kysyi Söderlingska, osaamatta muuta. Ei. Et nähnyt siellä pumpulipaaleja? En. Voi, hyvä jumala, onko nyt milloinkaan kuultu, että meri antaa puhdasta rahaakin! Minne minä nämä nyt panen? Anna Kallelle, nehän ovat Kallen.
Lyhentämättä! Niin minustakin! sanoi Söderlingska. Vaan pitäneehän toki ilmoittaa tulliin! Eikö? sanoi Söderling. Ei! Semmoinen on kuitenkin laki. Laki! Mikä laki? tiuskaisi ukki, melkein kuin vimmastuen. Isä, rauhoittukaa ... ei nyt rakenneta riitaa ... ollaan tyytyväisiä ... hyvä kaikki, miten hyvänsä. Eikö kuitenkin pitäisi tehdä niin kuin on oikein, koetti vielä Söderling.
Söderlingska istuu pöydän päässä ja lopettelee kolmatta kuppiaan kahvia, toisessa kädessä teevati, toisessa nyrkin kokoinen sokeripala. Helga odottaa pankon kulmalla, valmiina täyttämään. Tahtooko äiti vielä? Annahan, kun hiukan huokaan ... huhhuh. Se oli seilausta se. Ajatelkaahan, että meidän täytyi Hannan kanssa hoitaa koko kryssäys.
Hänen kasvonsa repeilivät, hän tempasi esiliinansa silmilleen ja pillahti itkuun. Mitä siinä on itkemistä! ärähti ukki. Mutta hänenkin kasvojaan repi ja leuka järisi. Semmoinen summa rahaa, jolla saattaa saada mitä tahansa ... kuolinpäiväänsä saakka.... Söderlingska samassa tointui, kahmasi rahat ja lennätti ne suinpäin kaappiin ja paiskasi oven kiinni.
Jos kerran antaa, niin antakoon semmoisen summan, että voitaisiin ostaa koko tämä saari, sekä meidän oma puolemme että Korsun puoli. Luuletko, että isäntä möisi? sanoi Söderlingska. Möisi se! kyllä se möisi! innostui Söderling. Joka kerta kun häntä kirkolla tai kaupungissa tapaan, hokee hän: »Osta sinä minulta se saari, niin sillähän hänestä pääset.
Söderlingska oli ehtinyt ladon ovelle ja riipaissut sen auki, kun sieltä loikkasi hänen helmoihinsa joku punainen, saaden potkun niin, että ilkeästi rääkäisten kieri kalliota pitkin. Mikä se oli? kuului samassa jostain Söderlingin ääni. Naapurin kissa kirottu.... Ja mitä sinäkin siinä keskellä yötä aaveilet? Olin vain ongella vähän.... Onko Helga sairas?
Hän näki ... oli nähnyt jo heti rannassa, kun tulivat jurraillen vastaan, että oli jotain.. hän arvasikin sen melkein, mitä se oli.... Ettepä arvaa, kenen tapasimme kaupungissa.... Kerrohan sinä, Hanna. Konsulin ja hänen masinistinsa, ja me ajettiin sen piilillä. Mutta Söderlingska ei malttanutkaan jättää puhetta Hannalle.
Silloin hän huomasi pannun hellalla, kurotti kupin astiahyllyltä ja puristi siitä sen, minkä sai. Siinä oli matkakirstu lattialla. Sen avain oli kannen päällä, mihin Söderlingska oli sen heittänyt. Söderling avasi varovasti arkun. Se oli täynnä pusseja ja kauniisti nauhoitettuja paketteja. Niistä tuoksui veskunaa, rusinaa, tuntui kuin olisi siellä ollut tupakkaakin. Hän kohotteli ja kopeloi.
Olisi saanut olla Kallekin kolmantena, koska rahat kerran ovat hänen. Jos mentäisiin noutamaan hänetkin tuolta. Mutta siinä tuli samassa tullipäällysmies juuri raittia kävellen, yhdessä pastorin kanssa. Vähän syrjään väistyen pysähtyi Söderlingska ja niiasi herroille. Ne tunsivat heti, pysähtyivät, ihastuivat ja tulivat tervehtimään ja kättelemään.
Ja sen te olisitte voineet pitää lyhentämättä, jos olisitte tahtoneet, sanoi pastori. Ei me olisi voitu eikä tahdottukaan, sanoi Söderlingska. Minä tarkoitan, ettei ainakaan kukaan olisi voinut tietää eikä kaivata mitään, ellette olisi itse tulleet ilmoittamaan. Olisihan sentään tainnut yksi tietää, sanoi Söderlingska, surunvoittoisesti hymähtäen. Oli tehtävä, niinkuin on oikein, sanoi Söderling.