Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mitä minä viimeksi ajattelinkaan? Lienee pastori kuinka hyvin puhunut.... Ei pastori kuitenkaan vielä ollut lopettanut, hän piti vain pienen loman ja jatkoi sitten. Ja nyt Söderlingska kuuli ja painoi mieleensä joka sanan: »Rakkaat sanankuulijat! Päivän teksti antaa meille vielä välillisesti aihetta puhua myöskin omastatunnosta. Oi, kuinka sen laita on huonosti meidän maassamme tätä nykyä!
Söderlingska asteli Käärmesaaren rantaa pitkin ja päätyi Kalliolahteen paalien luo. Ulko-ulappa oli tyyni sekin, saaret ja karit kohoten mustina kyömyselkinä sen tahmeasta pinnasta. Maininki möyrysi yhä niiden ympärillä, mutta Söderlingskan korva oli ottavinaan, että se kävi hiljaisemmin kuin taannoin. Se ei siis tiennyt tulevaa tuulta, vaan mennyttä.
Ja on teillä muutenkin jo tarpeeksi sitä kunnian ja rehellisyyden mainetta. Ei me sitä tavoitellaksemme. Meistä vain tuntui, niinkuin ei muutenkaan olisi voinut, sanoi Söderling. Eihän isäntä vaan naapurille myö? kysyi Söderlingska. En. Sitä minä en tee ... en ainakaan teidän osaanne ... ja milläpä se sekään ostaisi. Eihän tiedä.... Alettiin soittaa yhteen.
Sinun kahvisi jäähtyy, sanoi Söderlingska, selin oveen. En nyt välitä, sanoi Kalle. Et välitä? Mikset? Ei maita. Ei maita sinullekaan? Ohoo! Söderlingska pyörähti tiukasti päin, katsahti Kalleen, sitten Helgaan, ja ponnahti pystyyn, otsa punaiseksi sävähtäen. Ei maita! Annetaan sitten sille, jolle maittaa.
Ei totisesti kuka tahansa, sanoi Böölen isäntä, mutta ... tuota ... niinpä niin ... kuulkaas, Söderlingska ... tulkaas tänne!
Kiitos vain, mutta kyllä meillä on vielä. Ja aikaahan kohta saada jo uutispotattiakin. Onhan toki parempi antaa niiden kasvaa ja syödä vanhoja niin kauvan. Ruuhi on kai satamarannassa? sanoi Söderlingska nousten. Minä tulen näyttämään. Kyllä minä sen.... Hyvästi, Korsu. Hyvästi, hyvästi. Terve tuloa toisenkin kerran. Muista jälkiäsi. Terveisiä papalle! huusi Korsu sängystään.
Söderlingska hiiviskeli kalliolla seinän takana ja koetti kuunnella. Seinän, läpi hän kuuli Kallen sanovan alakuloisella äänellä: Ei, en minä voi mennä ilmoittamaan vastoin äidin tahtoa. Niin, eihän sitä voine. Meillä on aina puhuttu siitä, millainen ryöväri ja merirosvo ja ruumiinryöstäjä naapuri on. Ja nyt pitäisi minun olla samallainen, pitää kaikki, enkä olisi yhtään parempi kuin hekään.
Ystävät, minä sanon vain: se oli suuremmoisesti tehty! Hän oli pyöreäliikkeinen, herkkämielinen, heleä-ääninen entinen laulaja, M. M:isti, ja hän meni, liikutettuna puristettuaan Söderlingin ja Söderlingskan kättä. Söderlingska niiasi syvään, ja hänen leukaansa repi.
Vaan sillaikaa kun me kiikaroimme ulos ja sieltä odottelemme ja päivittelemme, ettei tule mitään, ja olemme pahalla tuulella, sillaikaa virta kantaa lekuttaa pumpulipaaleja kotilahteen ja rahaa omille rannoille. Onko koskaan semmoista kuultu? Mutta ei Söderlingska kuitenkaan saanut mielialaa nousemaan. Kalle jurotti ja Söderling oli yhä huolissaan olevan näköinen.
Tytöt supattivat omiaan, Kalle istui eteensä tuijottaen, Söderling ohjasi ja imi sikariaan ja sytytti sen tuontuostakin, kun se sammui. Söderlingska vaipui omiinsa. Tuli mieleen, mitä Korsut sanovat, kun saavat tietää.... »Niinhän toki ... mitenkäs toki muuten ... mekin aina ilmoitetaan tulliin».... Ulkokullatut, sopii mennä nyt ja tehdä samoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät