Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ei hänestä toden totta liene iloa kylässä enemmän kuin kotonakaan. Pyysin Mattia saattamaan hänet kotiinsa, kun alkoi uupua ... ajattelin, että ehkä oli varmempi, jos ehkä eksyy usvassa tai voi ajaa kivelle ... tai sortuu mereen, noustessaan maihin. Ruuhessa se kyllä aina pysyy, sanoi Söderlingska, siitä se ei kaadu, mutta kalliolla ei ole niin varma.
Sitten tässä olisi vielä tämä, jonka meidän poika löysi samaan aikaan kuin paalit tulivat maihin ... mitä lienee ... jos herra tullipäällysmies vielä viitsii ja ehtii katsoa. Suu supussa ja pitäen silmänsä hetken aikaa suljettuina Söderlingska ojensi tullipäällysmiehelle kotelon. Tullipäällysmies pani lasit nenälleen ja avasi. Mitä tässä on? Rahaa! Ja laivan paperit.
Tietäen, että ajatuksensa saarnan aikana aina pyrkivät menemään omia teitään, Söderlingska nyt oikein päättämällä päätti kuunnella ja painaa mieleensä joka sanan. Ja kun pastori painoi päänsä äänettömään Isämeitäänsä, niin teki Söderlingskakin samoin ja luki sen hiljaa hänkin ja ehti juuri saada omansa loppuun samalla kuin pastorikin omansa.
Pari viimeistä vetäisyä ja täysi rainta korkealla kädessä riensi Söderlingska takaisin tupaan. Siellä istuivat vielä ukki ja Söderling, ja heille oli selvinnyt sama mikä Söderlingskallekin. Se ei ole sittenkään sanottu ! sanoi Söderling. Eikä olekaan! Se on vale, että se saa sen laivan! Siinähän seisoi, että miehistö kyllä jätti laivan, mutta palasi kohta takaisin.
Pappa jäi sinne.... Ja kun minä tulen kadulle, niin kuulen jonkun sanovan: »Päivää, Söderlingska», enkä ensin älynnyt, mistä se tuli. Nyt otti Hanna väkisin puheenvuoron: Se oli konsuli ... se istui siinä piilissään. Se oli juuri sanonut minulle: »Saa nähdä, tunteeko Söderlingska minut.» Minä tunsin heti sen sahvöörin, vaikka sillä oli turkki nurin päällä ja riihilasit nenällä.
Mitä mamma tarkoittaa? Onko opettajatar nähnyt sitä kuvaa Ytterkarin vanhassa kirkossa, jossa pyhä mies kuuluu soutavan kiven päällä saaresta toiseen? On siellä kyllä semmoinen kuva katolisen uskon ajalta. Miksi mamma sitä kysyy? Muuten vain johtui sekin tässä mieleeni. Jonkun ajan kuluttua kysäisi Söderlingska taas: Mikä on oikein ero katolin uskon ja meidän uskon välillä?
Kallen olisi pitänyt toimittaa hänet siunattuun maahan, mutta Kalle sysäsi hänet tahallaan menemään. Sysäsikö hän tahallaan? Söderlingska jäi hetkeksi sanaa vaille. Minkätähden sinä sen teit? kysyi hän sitten säyseämmin. Kai minä tein sen siinä tunnossa, että kun en tietäisi, kenen rahat olivat, ja kun ei olisi ollut ruumista, niin ei minun tarvitseisi antaa niitä takaisin.
Kun opettajatar ja Helga kahvinsa ryypättyään olivat menneet ulos, sanoi Söderlingska: No, pappa purkaa nyt vain, mitä hänellä on sydämellään. Ei minulla ole mitään purkamista. Sanoiko virolainen mitään siitä, kun ei tullut kaupoista mitään? Sanoi: »Se oli siis vain semmoista akkain touhua.» Johon te tietysti sanoitte: »Niin oli» Niinkuin olikin.
Virolainen on siis ollut täällä sillaikaa. Ja on vieläkin. Missä? Jaa, siellä on todellakin naapurin kallion takana vieras vimppeli. Nyt saamme pian kuulla kunniamme, sanoi Söderlingska, kun näki ukin astuvan tuvan ovesta, samalla kun hän itse hyppäsi venheen kokasta maihin.
Minä luulen, että yksi gulden on yhtä paljon kuin kaksi kertaa meidän markka, sanoi Söderlingska. Se tekisi siis kaksi tuhatta markkaa! Ja paalien kanssa neljä, viisi tuhatta. Semmoinen summa! Sehän on vasta rahaa se! kuului väkijoukosta. Päivää! Päivää, Böölen isäntä. Sehän on kokonainen omaisuus! sanoi Böölen isäntä, Saukon omistaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät