Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Englantiin! jopa nyt säpsähdin! Englantiinko mennäänkin, kysäsin hätäisesti. Englantiin, aivan Englantiin, sanoi mies, katsellen totisen näköisenä minua silmiin, ja vielä lisäsi: tuopa onkin sinulle oiva reissu, sillä mailmankaupan pääpaikassa käyvät vispilät ja kapustatkin hyvin kaupaksi.
"Vihdoin paiskasi hän lapionsa ja käveli vallan ajatuksiinsa vaipuneena järvelle päin. Hetken päästä menin samaan suuntaan. Kun lähestyin järveä, kuului hiljaista puhetta sen rannikolta. Istahdin lähellä olevan pensaan taa. Selvästi erotin Tapanin äänen ja tunsinpa pian kumppalinki. Se oli Järvimaan Anna. Minä säpsähdin, kun kuulin Annan epätoivoisen äänellä lausuvan: sinua ja yksin sinua.
Herrasväen puolella on ihan pimeä. Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle saattanut Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja täällä Kaikellaista sattuu Joku tulee... Hän varmaan SELMA. Pekka! Sinä olet täällä!
Luoti sattui minuun, säpsähdin ja kaaduin kyljelleni. Kuulin ampujan nauravan, ja samalla huomasin tulen joen toisella puolen. Silloin arvelin parhaaksi, etten ammu häntä, jos hänellä olisi kumppaneita. "Minä arvelin, että kylläpähän virta vetää lautan koskeen ja säästyyhän ruutini, ja niin olin hiljaa paikallani katsastellen, oliko minulla vaaraa tarjona. Ei maar!
Lauseen läpiluettuani olin kuitenkin pakotettu pyyhkimään sen, mitä olin kirjoittanut. Sitä tehdessäni yht'äkkiä säpsähdin siitä, että kuulin kosken kohisevan. Se kohisi siinä aina, tuolla notkossa, mutta sen ääneen tottuneena en sitä pannut huomioon muulloin kuin silloin, kun se sään muutosta ennustellen kohisi tavallista oudommalla äänellä.
Miksi et hae seuraa itsellesi, vai ovatko ajatuksesi niin pyhät, että ne eivät siedä ihmisten läheisyyttä? Säpsähdin suuresti, sillä enhän minä ollut tällä hetkellä mitään niin erikoisen pyhiä ajatellut. Olin ajatellut vain omia aikojani. Siksi vastasinkin vain kaihtaen ja epäröivästi: Seison yksin, koska en täällä tunne ketään. Katson syvyyteen, koska monet muistot nousevat minulle sieltä.
ANNA LIISA. Minulla ei ollut yön lepoa, ei päivän rauhaa vuosikausiin sen jälkeen. Elin alituisessa pelossa ja vavistuksessa. Päivillä aina, kun kuulin askeleita, tai kun ovi kävi, säpsähdin niin, että veret seisahtuivat. Luulin aina vallesmannin tulevan minua kiinni ottamaan.
"Ja työ on kuolema", lisäsi tohtori tyynesti. Minä säpsähdin. Hän ei tahtonut pelottaa minua, hän puhui nähtävästi toden perästä. "On ainoastaan kysymys ajasta", jatkoi hän. "Teillä on hyvä ruumiin rakennus, olette nuori mies, vaan ette voi aivan kauan liiallisesti rasittaa aivojanne ja turmella hermostoanne. Lähtekää kohta matkalle. Jos kärsitte merta, tehkää meri-matka.
Minä katselin liikahtamatta hetkisen aikaa kauniita kasvoja; hieman avatuista huulista kuului hänen hengityksensä, puoleksi ummistuneet silmät taistelivat unen kanssa ja alas riippuvassa, laihassa, mutta jäntevässä kädessä näkyivät paisuneet suonet kellertävän nahan alta: siinä oli elämää pelottavaa elämää. Minä säpsähdin.
Hän nukkui kasvot ikkunaan päin, mutta peite oli vedetty kasvojen alapuolen yli. Minä säpsähdin kohta nähdessäni hänen tukkaansa ja otsaansa; ja, vaikka luonnoltani en ole utelias, en voinut itseäni hillitä, vaan vedin hiljaa peitteen pois, jotta voisin nähdä koko kasvot. Ja siinä makasi veljeni Alfred Raybrock!
Päivän Sana
Muut Etsivät