Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Ensin aioin juosta tieheni, mutta tulin sitten rohkeammaksi ja sanoin: »Kapteeni, vieras haluaa ryyppyä ja pullo on tyhjä. Tahdotteko antaa minulle avaimen?» Kaikki kolme säpsähtivät ja kääntyivät minuun päin. »Ahaa, kas tässä keino, jolla ampuma-aseet saadaan! huudahti Riach, ja jatkoi sitten minulle: »Kuuleppa, David. Tiedätkö missä pistoolit ovat?»
Ainoa, mitä hänestä tiettiin, oli, että hän itse keitteli viinaa ja ryypiskelikin, mutta harvoin häneltä riitti toiselle ryyppyä; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, että »maahan pian menee, jos kovin täyteen kaataa». Lautamieheksi hän oli kuitenkin päässyt ja saanut vielä herastuomarin arvonimenkin siitä syystä, kuten kerrottiin, että tuomariukkoa, vanhaa koiransilmää, huvitti tehdä sielutieteellisiä kokeita ja nauraa Järvelän äijällä sen illan, kun hänet herastuomariksi tehtiin.
Arppi koetti väkisin työntäytyä taaksepäin, mutta Antero seisoi juuri takana, pitäen käsiään hänen olkapäillänsä, ja muuri oli kummallakin puolella tukeva. Arppi ei päässyt mihinkään ja hädässään hän ryhtyi pyytämään armoa: »Päästä minut, Antero, saat kolme ryyppyä, jos asetut ensimäiseksi.» »En minä juo», vastasi Antero.
En minä ennee juo, sanoi toinen. Juo pois! Voan jos männöö peähän? Elekee panna... minä en ota... Etkö ota, jos minä tarjoan... En ota... soat olla vissi siitä, ett'en minä ota. No, kun et ota... Ja niin he poistuivat. Mutta en minä ollut kauvan yksinäni, ennenkun taas tulee sisään viimeinen tarjooja ja ryyppää kapteenilta yhteen perään kolme ryyppyä.
Mutta päätökseksi se kypsyi vasta Jännevirralle tullessa. Kuitenkin oli Sarkkanen vielä yhtä humalaisen ja tyhmän näköinen ja yhtä ystävällinen Markkaselle kuin ennenkin. Se vaan oli, ettei hänellä enää näyttänyt olevan kiirettä ryypyn ottoon. Sentähden Markkanen viimein huomautti: "Eiköhän oteta ryyppyä Jännevirran muistoksi?" "Jospa tuon ottaisi." Sarkkanen otti ryypyn.
Ja te sosialisti, vastasi ukko nopealla silmäntuikahduksella häneen. Mistäkö hän sen tiesi. Sen kuuli jo Johanneksen ensi sanasta. Mutta äijä ei tahtonut nyt puhua sosialidemokratiasta. Hän sanoi tahtovansa puhua naisliikkeestä. Aivan oikein, myönsi Johannes. Mutta emmeköhän, jos me tähän jäämme, me silloin mahtane jäädä vaille ryyppyä ja voileipää?
Vihdoin keksi Aspela keinon, jolla sai ukon kielenkannan irti. Se tapahtui näyttämällä viinipulloa ja tarjoamalla siitä ukolle oivalliset partakapat. Kun ukko oli saanut kaksi ryyppyä viiniä, tuli hän pois nurkastansa pöydän päähän istumaan. Hänen silmänsä kiilsivät eikä jutuista tahtonut tulla ensinkään loppua. Aspela oli myös muuttanut käytöksensä: hän oli uskovinaan kaikki, mitä ukko kertoi.
Kun sitten Eteläläiset järjestivät pitkän sotarintansa riveihin, niin että joka mies ikään kuin taikavoimalla siirtyi paikalleen, ja kun he asettivat eteensä suojakseen suuria kilpiä, tuntui minussa taas tuommoinen outo hengen-ahdistus sekä halu mennä kotiin ryyppyä ottamaan.
Niin minun isäni sanoi joka oli viisain ja rikkain mies kuin täällä oli seitsemässä emä-pitäjässä." "Ne mahtaa olla kovin kireitä ihmisiä," sanoin minä Ollelle, kuin tulimme kartanolle. "Ne niinkuin muutkin; mutta mitä pirua sinä ajattelit kuin et ryyppyä ottanut," sanoi hän niinkuin vähä hämmästyneenä. "Minä olen luvannut ett'en koskaan ryypätä."
Niin, niin, säestivät toiset, hänen virkansa vaatii pitämään talonpoikaista väkeä kovalla. Eikös herrojen juominen yhtä synnillistä ole, kysäsi Himmeliini. He juovat taidolla, selitti Kristo. Eivät he melua eikä pyllyele maantienojassa, selitti Kalle. Meluavat kyllä kopissansa ja pyllyelevät uljaissa trahtööreissä, joihin ei suomenkielellä pääse edes ryyppyä ottamaan, honotti Malakias.
Päivän Sana
Muut Etsivät