Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Kyllä minä ne vien ruustinnalle, niin saadaan kuitti pois kotiin." "Tulevathan ne sinne hautajaisiin, niin joutavat itse tuoda tullessaan", sanoi Asarias. "Onhan tuo sitäkin mutta pyysitkös sinä niitä kartemummuja ja pippuria ja mantelia?" "Ja minäkö?" kysyi Asarias. "Niin mantelia, kartemummuja ja pippuria", toisti Eliina.
Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään sukulaisiin? Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi vähän vihaisesti... Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin... Eipä silti, eipä silti, lepytteli Matti, hyvähän se oli, että jotain sanoit. Jo leppyi Liisakin... Et vain sinä olisi sitäkään keksinyt ... olla jörötit etkä saanut sanaa suustasi.
Hän tunsi vaistomaisesti, ettei hän ympäristöönsä sopinut. Rovastille ja ruustinnalle hän osoitti palvelevaista kunnioitusta, Eeviä hän karttoi. Tuo turhamainen muotinukke nauroi tietysti yksinkertaiselle pappismiehelle. Parasta oli pysyä loitolla. Mutta eräänä päivänä yhtyi hän tahtomattaan Eeviin. Eevi oli ollut kävelemässä ja oli kotimatkalla, kun tien risteyksessä tapasi pastorin.
Pojat tekivät, kuten äiti käski, ja nyt muori kiirehti astumaan kirkon lähellä olevaan pappilaan. Sinne tultuansa hän astui kyökkiin, josta häntä kutsuttiin ruustinnan kamariin. Muori meni kuin menikin, ja terveiset lausuttuansa hän antoi munakopan ruustinnalle, sanoen: »Toin vähän tuoreita munia ruustinnalle, kun oli tänne muutoinkin asioita.»
Kumma, kun jyvänsä muisti maksaa? ... olisi nekin unohtanut yhdellä tiellään!... Liisa meni ja sieppasi uunilta kehruunyytyn, joka oli Matilta jäänyt ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereensä ja aukaisi sen... Siinä ne nyt olivat vyyhdet ja kerät niin hyvässä laitoksessa ... vyyhdet ja kerät ... että oikein tuli sääli, kun ei ollut ruustinna niitä nähnytkään.
Viisaan mainettansa nostaaksensa oli pastori ryhtynyt jatkamaan hepreankielen opinnoitansa ja vississä tarkoituksessa puheli hän nyt, hepreankielinen raamattu kädessä, äkkiä siinä lukunsa lomassa ruustinnalle: »Mutta se on ihme!» puheli hän, »että kun lukee raamattua sen alkukielellä, niin siitä ikäänkuin tuoksahtaa toinen ... miten minä sanoisin ... toinen tuntu ja tuoksu...»
Minulla ei ole onni muistaa hänen kyllä usein toistetulta sanojaan Hän änkyttää kauheasti, sanoi professorska ruustinnalle. Mutta sinä, Lisette, ehkä muistat, miten hänen sanansa sattuivat. En minäkään muista. Minä muistan, sanoi Robert.
"Näinhän nuo sanoo ruotsiksi naurettavan..." Ja Pehkos-Jussi pärähti niin hahattavaan nauruun, että ruustinnakin ovelle kahnasi kummaa katsomaan. "Mikä Jussille tuli?..." kysäsi hän. "Ilman minä noiden poikain kanssa..." sopersi Jussi hiukan hämillään, "tuossa olisi tuo tooppi, paljo kiitoksia, kost' Jumala ruustinnalle..."
Mitä se nyt ajattelee, kun ei lähetettykään? Saattaa kai se ajatella mitä tahansa, jos vain tahtoo! Puolista syödessä oli Liisa hyvin huolissaan olevan näköinen. Sitten hän sanoi yht'äkkiä: Kyllä se on niin, että siinä ei auta nyt mikään muu, kuin että pitää lähteä ihan tänä iltana ruustinnalle kehruita viemään. Häh? sanoi Matti ja söi.
Muistanpa vielä, että pappilassakin oli juhannusjuustoa, vaan ei se pappilan juusto ollut läheskään niin hyvänmakuista, kuin äitini keittämä juusto. Kun olimme syöneet, läksi äiti minun kanssani ulos kyökistä, ensin kiitettyänsä ja hyvästit sanottuansa ruustinnalle. Me istuimme vielä kauan yhdessä pappilan pirtin portaalla, siksi kun myöhäinen ilta käski eroamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät