Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Samassa remahtivat silmät aivan ympyriäisiksi ja silmävalkeaiset olivat ihan veripunaiset kun hän hätäisesti ympärilleen katsoen kimposi istualleen. Mieskin säikähti, että kohona hyppäsi toiseen kohti, mutta samassa tarttui kaksin käsin Tapanin olkapäihin, sanoen: "Hyvä Isä! Mikä teillä on?" "Tuntui kuin kosken aallot heiluttaisivat ja puskisivat ruumistani sinne tänne.
Varhainen nouseminen, alinomainen liikkuminen puhtaassa ilmassa, pyrkiminen eteenpäin tiettyyn paikkaan näyttävät terästävän ja raitistuttavan koko ruumistani. Mutta parempi, paljoa parempi asia kuin tämä sydämeni näyttää jälleen virkoavan. Minä rupean taas toivomaan, ja silmissäni siintää valo, jota tähän saakka tuskin luulin mahdolliseksi.
CRESSIDA. Niin, tuollaisen hakkeluksen, joka sopii höystöksi piirakkaan; mutta silloin onkin miehen höystö mennyt. PANDARUS. Sinä olet se nainen! Kukaan ei tiedä, mihin väistö-asentoon milloinkin turvaat. CRESSIDA. Selälläni turvaan ruumistani, älylläni turvaan juoniani, vaitiololla kunniaani, naamarilla kauneuttani ja teillä näitä kaikkia. Nämä ovat asentoni, ja varokeinoja mulla on tuhansittain.
Tyttäriäkin oli viisi, vaan yksi niistä kuoli, ja silloin tuntui kuin osa ruumistani olisi kätketty maanpoveen; se asia oli mielestä menemätön. Lapsemme eivät ole olleet vahvaluontoisia, vaan heikkoja, niin että niitä on ollut tarkasti hoitaminen, jos mieli oli tulla niistä eläjää.
»Sinun pitää siihen tottua», lausui Allan, »jos edelleen tahdot kulkea tämän armeijan kanssa, joka on turmioon tuomittu pian saat samallaiselta tantereelta hakea veljeni ruumista Menteithin ruumista minun ruumistani. Mutta tästä viimemainitusta työstä ei sinulle taidakaan liioin surua tulla sinä et rakasta minua!»
Pitkältä olin maannut ja paljon oli ruumiissani niitä paikkoja, joista nahka oli lahonnut pois, eläviä matoja oli muutamissa haavoissa. Sydäntä särkevä suru valtasi, kun ensi kerran katselin puoleksi lahonnutta, luiksi kuihtunutta ruumistani, hintyneitä, voimattomia käsiäni. Ensimmäiset omat vaatteet. Kymmenen vuotias olin, kun tehtiin ensimmäiset omat vaatteet.
Ausonian mereltä puhaltava iltatuuli suhisi komean lipun poimuissa. Se tuntui puhelevan tuulen kanssa ja jättävän Italian ilmalle jäähyväiset. Kun ruumista kuljetettiin Narseksen kantotuolin ohi, sanoi tämä: "Tunnen hänet väristyksestä, joka puistattaa ruumistani. Tämä on Ravennan viisas kuningas.
Kylmät väreet karsivat ruumistani. Jos pataljoonamme todellakin on rintamalla, niin silloinhan heitä voi yksi toisensa jälkeen joutua sotavangiksi. Siinä tapauksessa odottaa heitä varma kuolemantuomio, jota paitsi se on alituisena vaarana meille muillekin suomalaisille vangeille.
Näistä kaikista tapaturmista ja prikistä itsestään olin onnellisesti päässyt. Tunteissani ei siis olisi pitänyt olla sijaa muulle kuin kiitollisuudelle, mutta siitä huolimatta valtasi minut surumielisyys toisten kohtalon tähden, ja kylmät, uudistuneen pelon tunteen synnyttämät väreet karmivat ruumistani.
"Mutta jos te tulisitte täältä pois johonkin toiseen maahan, missä ei kukaan tuntisi teidän entistä elämäänne ja jossa te voisitte tulla huoletta toimeen, tahtoisitteko sitte ruveta paremmaksi ihmiseksi?" "Minä en mieluimmin muuta toivokaan." "Teidän täytyy lähteä Norjaan." "Norjaan?" "Niin, teidän täytyy seurata minua sinne." "Teitäkö?" "Niin, minun ruumistani.
Päivän Sana
Muut Etsivät