Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Nyt rupean paljon ymmärtämään: se ei ole ollut Aina, joka Martin kamarissa yöllä on kulkenut, hän on ollut Kolkki itse ja hänkin hyvässä tarkoituksessa", sanoi Kirri, ikäänkuin hän ei olisi kuullutkaan Katrun puhetta. "Aina jumaliste Aina se on ollut, kyllähän Lillu Ainan tuntee", sanoi Kirsti hätäyksissään, kun kuuli Kirrin rupeavan luovimaan toisaalle päin.
»Kuinka minä uskallan lähteä valtiopäiville, ellet sinä parane?» huokasi John enemmän niinkuin itsekseen. »Kyllä minä paranen, John, huomenna, saat nähdä, olen jo ihan terve. Milloinka sinä lähdet?» »Kahden viikon päästä.» »Aamulla rupean kohta katselemaan vaatteitasi kuntoon. Nytkin siihen jo pystyisin, ellet olisi antanut unirohtoja.» »Eihän niillä kiirettä. Nuku vaan rauhassa, jos unta saat.»
"Minä olen Tuomo, ja pikku lapset minun kotiseudullani sanoivat minua Tuomo sedäksi." "No, siksi minäkin rupean sinua kutsumaan, sillä minä pidän sinusta. Minne sinä nyt aiot matkustaa, Tuomo setä"? "En tiedä, Eva neiti." "Etkö tiedä?" kysyi Eva kummastuneena. "En, sillä isäntäni aikoo myydä minut, enkä vielä tiedä kenellekkä."
»Kyllä olen aikonutkin pyytää kasvatusvanhemmiltani, että minä koulusta päästyäni saisin vielä jonkun kuukauden käydä laulua oppimassa, sillä varmaankin minulla tulevaisuudessa olisi siitä hyötyä, kun kansamme lapsia rupean opettamaan.» »Aiotteko opettajattareksi?» »Aion.
Minä myönnän monta asiaa, kun rupean tällä herra rovastille oikein latelemaan entisiä ja oikein alusta alkaen. Minä myönnän, myöntäähän minun täytyy. Ensiksikin olisi minulle ollut kymmenen kymmentä kertaa parempi, jos olisin kuusivuotiasna hukkunut, kun Temmesjokeen putosin. Se olisi epäilemättä ollut parempi, mutta eipä niin ollut sallittu.
Kun annan hänen tehtäväkseen esimerkiksi laskea, kuinka monta sekuntia on vuodessa, kertoo hän hikipäässä ja täyttää suurilla numeroillaan kaikki käytettävissämme olevat käärepaperien palaset. Kun minä vankilan kirjastosta rupean saamaan saksankielisiä teoksia, osottautuu hän yhtä innokkaaksi opettelemaan saksaa kuin ensi alussa suomea.
"Olkoon sitten menneeksi, jollen kotiopettajaksi heti pääse, niin käsityöläiseksi rupean, puusepän oppiin menen ensinnä, sitte vasta papiksi jos Jumala suo", päätti Georg. Tuon jälkeen menivät huoneeseen ja rupattelivat kaiken iltaa keskenään. Eräs poika. Georg tuli kotiinsa.
"Liiteriin, niinkö, hahaha!" "Teateriin! kuuletko, ihminen, teateriin?" tiuskasi jälleen veli. "No, niin, niin, teateriin. Hyvä! Tehdään niin. Minä rupean isännäksi. Mutta saakelin hyvää sinun viinisi vaan on. Hahaha!" Vähitellen kokoontuivat vieraat, yksi toistansa aatelisempi.
Hänen lauseensa oli paremmin kysyvää laatua kuin mitään muuta, josko hänen pitää siihen suostua taikaa ei; nyt rupean ymmärtämään", sanoi Kirri. "Siinäpä se on asia.
Olen nostanut tään nojatuolin pöydälle ja kiipeän sinne ylös. Karmi on ikkunalautana ja ficus seisoo Romeona alhaalla lattialla. En kuolemakseni tiennyt että pappa oli kotona. Deklameeraan sitten innoissani: " Oi, armas Romeo, jos lemmit, niin se suoraan lausu; tai jos liian pian voitetuks' mun luulet, rupean tylyks', häijyks', kiellon annan, kun kosit; muuten en, en millään lailla."
Päivän Sana
Muut Etsivät